Hymy on paras kasvojenkohotus :)

Olen aina ollut positiivinen ihminen, koska en ole koskaan uskonut että negatiiviuudella saavutetaan mitään. Hymy on paras kasvojenkohotus, sanottiin jossain joskus ja se todella pitää paikkansa. Hymy ja iloinen mieli nuorentaa.

 Negatiivisia puheita vastaan

Tänä vuonna negatiiviset uutiset ja niiden jakaminen ja kommentoiminen ovat ottaneet vallan sosiaalisessa mediassa. Se on vaivannut minua jo jonkin aikaa, mutta kun sitten luin netistä uutista Finnairin uusista rekryistä 400 ihmisen palkkaamiseksi ja erehdyin lukemaan sen alla olevia kommentteja, minulla jotenkin tuli mitta täyteen. Miten niinkin positiivisesta uutisesta suurin osa kommenteista oli negatiivisia? Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Silloin tein päätöksen että ainakin tämän loppuvuoden täytän omalta osaltani sosiaalisen median positiivisilla asioilla. Olen joulukuun aikana lukenut joitakin ei niin positiivisia uutisia joita olisin ehkä halunnut jakaa faceen ja kommentoida, mutta en ole tehnyt sitä. Olen pysynyt päätöksessäni. Olen myös poistanut joitakin kavereita facesta, he ovat olleet sellaisia joita en oikeasti tunne ja joiden pääasiallinen ”elämäntehtävä” näyttäisi olevan negatiivisten asioiden levittäminen. Joku ajattelee tässä kohdin että meillähän on sananvapaus. Kyllä meillä on. Niin minullakin on vapaus valita mitä haluan omalla sivullani nähtävän.

Somen käyttö

Tämän ajatuksen ideointia käytännössä auttoi haaste johon osallistuin. Olen elämässäni osallistunut tasan kahteen facebookin haasteeseen. Ensimmäinen joskus aikanaan kun piti luetella positiivisia asioita omasta elämästään, mielestäni se oli osallistumisen arvoinen. Ja nyt uudempana haasteena intouduin kaivamaan vanhoja valokuvia. Niistä innostuin enemmänkin ja olen haasteen 5:n kuvan jälkeen tasaisesti silloin tällöin laittanut edelleen vanhoja kuvia näkyviin. Se on ollut hauskaa, on ollut antoisaa muistella mukavia ihmisiä omassa historiassaan. Ja katsoa kuvia läheisistä 10 - 20 vuoden takaa. Monesta vanhasta kuvasta olenkin saanut positiivisia kirjoituksia sivuille ja toivottavasti tuottanut hyvää mieltä jollekin muullekin. Alla muutama esimerkki jakamistani kuvista.

Kun lukee nettilehtiä ja seuraa uutisia, niitä positiivisiakin uutisia löytyy, niitä olenkin pyrkinyt jakamaan aina muillekin kun on omiin silmiin osunut joku kiva juttu. Olen vahvasti sitä mieltä että on mukavampaa lukea positiivisia uutisia jatkuvien negatiivisten uutisten sijaan, ohessa tuoreimpia esimerkkejä:

Hyviä Uutisia:

https://www.youtube.com/watch?v=2W4C_5RVenU

Ilmainen joulupukki :)

https://ls24.fi/raumalainen/ilmainen-joulupukki-kiertaa-raumalla

Suomalainen innovaatio:

http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6%2F3%2F63278%2F95ceefd3c6&t=Murtuma_paranee_haavalla__Suomalainen_puukipsi_valloittaa_maailmaa&utm_campaign=shareaholic&utm_medium=facebook&utm_source=socialnetwork

Telakalle lisää pääomaa:
https://www.facebook.com/raumafi/photos/a.137353642943070.23397.134959443182490/1082792908399134/?type=3&theater

Raumalla paljon positiivisia juttuja!

Joku ehdottikin tekstaripalstalla että Raumalla pidettäisiin positiivisuusilta jossa jokainen saisi kertoa hyviä asioita Raumasta ja ne kirjattaisiin ylös – ei huono ajatus. Itse mietin että jos minulla vain olisi aikaa, perustaisin positiivisten asioiden ”lehden” nettiin, vastapainoksi kaiken maailman ”mvlehdille”. Ja mitä Raumaan tulee, täällä on aivan upea Vanha Rauma, kaunis meri ja toimiva teollisuus. Meillä on paljon kaikkea ja aivan mahtavia ihmisiä jotka ovat innovatiivisia ja tuovat hienosti Raumaakin samalla esiin. Ihan vain malliksi mainittakoon ”Letti-iskä” Matti Airola jonka positiiviset letitykset ja tyttöjen kanssa yhteinen harrastus on levinnyt lähes koko Suomeen, Tarmo Thurströn, jolla on käsittämättömän upeita ideoita pitsin nypläyksen piirissä. Tarmo on vienyt tätä mahtavaa asiaa Suomen rajojen ulkopuolellekin. Ja mainita voisi vielä vaikkapa Riku Räsäsen, leffateatteri, kaupunkijuna, viiden tähden leirintäalue jota voi hyvällä syyllä kutsua lomakeskukseksi, purjelaivat joista juuri kolmas rantautui Raumalle ja vaikka mitä vielä, Raumanmeren Juhannusta ja sen uudelleen tulemista unohtamatta. Rauma on siis upea paikka täynnä upeita ihmisiä, olkaamme siis positiivisia – positiivisuus tarttuu.

Lettikirjan julkkarit

Tarmo ja Tarmon upea valoteos

Jo kolmas purjelaiva Raumalla, kiitos Riku :)

Joulukuvilla negatiivisuutta vastaan

Toisena asiana keksin sitten kuvata (vaikka en olekaan mikään hyvä kuvien ottaja) kuvia jotka jollakin lailla liittyvät Jouluun ja sen odotukseen. Käyn aika paljon Helsingissä joten sieltä erilaisia valokoristeita on saanut kuvatuksi kivasti. Ja omistakin toimistoista on kummastakin löytynyt mukavia jouluisia kuvauskohteita. Kun ympäröivää maailmaa katsoo sillä silmin, kohteita on paljon. Kävin viime viikolla toisessa raumalaisessa tilitoimistossa ja heti löysin kaksi kuvattavaa. Valokoristeista valitettavasti eivät välity yhtä kauniina kameralle, ainakaan minun kännykkääni minun taidoillani, mutta riittävästi on välittynyt. Ja niitä riittänee vielä loppuun asti. Joulun aikaan hiljenen enkä kovinkaan aktiivisesti käytä nettiä, silloin ollaan vaan läheisten kanssa, mutta siihen asti ”tykitän” kuvia, jos kyllästytte, blokatkaa pois, se on teidän oikeutenne, mutta jos haluatte katsoa mitä kuvia keksin laittaa, seuratkaa mukana, pian se on Joulu ohi tältä vuodelta.

Joulumieli

Joulu tosiaan on aivan pian täällä, jos nyt ei laulun sanoin vielä ihan ovella niin ainakin jo pihapiirissä. Joulu on mahtavaa aikaa, silloin voi rauhoittua, unohtaa työt aivan kokonaan ja olla vain läheisten ihmisten kanssa. Syödä maukasta ruokaa ja levätä. Joulu on paras aika vuodesta. Lapsena minulla oli aina erityinen joulumieli, jonka oikein tunsin aina valtaavan minut kun Joulu lähestyi, viimeistään joulukirkosta sen sai kun kuunteli Irmeli Sutisen puheen. Hänen pehmeä äänensä ja ystävälliset puheensa toivat Joulun lähelle. Kunnes hän jäi pois tullessaan jo siihen ikään. Joitakin Jouluja minulla oli suorastaan vaikeuksia löytää joulumieltä. Tuntui että elämäkin oli niin sekavaa. Joulukin uhkasi olla kiireistä kun piti mennä paikasta toiseen aikataulutetusti, mikä ei sovi minulle ollenkaan – ei Jouluna.

Lapin kaunis kirkko - kuva on vanha, lunta ei tänä vuonna ole näkynyt...

Oman lapsen syntymä toki auttoi taas Joulun tunnelman löytämisessä. Se auttaa siinä edelleen vaikka lapsi ei enää ole lapsi, vaan tänä vuonna täysi-ikäinen nuori mies. Omat vanhempani, joista valitettavasti vain äiti enää on elossa, muuttivat naapuriin ja olemme saaneet viettää Jouluaaton ihanassa rauhassa, Joulun sanomaa kunnioittaen. Yhtenä tunnelman nostattajana olen jo useamman vuoden tehnyt joulupaketit itse. En toki tee lahjoja itse enkä mitään kalliita lahoja aikuisille ihmisille edes osta, mutta teen joulun paketit itse. Kun käytän sopivia laatikoita ja valkoista tai ruskeaa paksumpaa paperia joihin liimailen jouluisia kuvia tai käytän koko Joululehden sivun paketin paperiksi jos kuva on sopiva, väkisinkin Joulun tunnelma hiipii mieleen. Myös joulukortit saa edellisten vuosien korteista liimaamalla kivat kuvat kartonkiin. Suosittelen.

Monesta paketista saa kauniita ja omannäköisiä pienellä vaivalla. Lahjan saaja tietää antajan ajatelleen häntä eikä vain ostaneen äkkiä jotain, kun paketointiinkin on käytetty vähän aikaa ja vaivaa :)

Joulukorttien uusiokäyttö on hauskaa ja lisäksi luontoystävällistä...

Auttamisen ilo on aitoa iloa

Vaikka en ole millään taloudellisella mittarilla mitattuna rikas, niin minulla ja perheelläni asiat ovat todella hyvin moneen muuhun verrattuna. Olenkin jo useampana vuonna osallistunut Arkiapurin toimintaan. Se antaa hyvää mieltä koko vuoden, kun huomaa miten pienillä asioilla on merkitystä toisille. Olen lähettänyt pois Joonaksen vanhat vaatteet sekä omat ja Hansin sellaiset joita emme käytä. Olen katsonut kaikki supertarjoukset pesuaineista ja shampoista ja laittanut vaatteiden kanssa pakettiin. Auttamisesta saa todella hyvän mielen. 

Joulun aikaan sitten olen ottanut tavaksi valita 1-2 perhettä joita olen auttanut enemmän. Tänä vuonna toinen löytyi juuri Arkiapurista ja toinen Jouluapua –sivustolta. Jälkimmäinen Raumalta joten pystyin viemään myös tuoretta ruokaa kun ei tarvinnut postissa lähettää. Postissa kun voi lähettää vain kuivatuotteita. On uskomatonta miten hyvän mielen saa kun voi auttaa toista ihmistä joka sitä apua oikeasti tarvitsee! Se on tunne, jollaista ei oikein mistään muualta saa. Kun avun lähettää tai vie suoraan, ei tarvitse miettiä kuinka paljon joku vetää välistä. 

On surullista miten paljon Suomessa on ihmisiä jotka apua tarvitsevat mutta on upea juttu että on ihmisiä jotka ovat näitä avustussivustoja pystyyn laittaneet ja niitä ylläpitävät. Iso kiitos heille kaikkien puolesta, ei vain autettavien vaan myös niiden jotka pystyvät auttamaan ja saavat siitä hyvän mielen. Jouluapua sivuston perustajan Presidentti kutsui Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, mikä oli tosi mahtava juttu. Ehkä jonakin päivänä myös koko vuoden ajan vastaavaa palvelua ahkerasti pyörittävä Marjo Lihtavuo Arkiapua –palvelusta saa jotain vastaavaa tunnustusta. Hän kun käyttää siihen aikaansa ympäri vuoden. Suosittelen muiden auttamista – siitä tulee itsellekin hyvä mieli.

https://www.facebook.com/Arkiapuri/?fref=ts


https://www.facebook.com/Jouluapua-404414899684476/?fref=ts

Hyvä kirjoitus hyväntekeväisyydestä löytyy myös osoitteesta: 

http://www.kotivinkki.fi/hyva-olo/pappi-marjaana-toiviainen-olen-lopettanut-hyvantekevaisyydesta-puhumisen-kokonaan

Tämän myötä toivotan kaikille rauhallista Joulua ja antoisaa vuotta 2016. 

Rauhoitutaan ja rentoudutaan niin jaksetaan taas ensi vuonna uusin positiivisin ajatuksin ja voimin!

Riikka

Pyhäinpäivän herättämät muistot äidistä ja jo poisnukkuneista läheisistä

Henkilökohtaisesti en kovin usein käy hautausmaalla viedäkseni sinne kukkia tai kynttilöitä, käyn silloin kun se yleisesti ottaen on tapana. Tämä ei ole siksi ettenkö ikävöisi tai kunnioittaisi sinne haudattuja läheisiäni. En vaan koskaan ole kokenut että he olisivat siellä, hautausmaalla. Minun ei tarvitse olla siellä muistaakseni heitä. Ajatus on vähän sama kuin se ettei minun tarvitse mennä kirkkoon rukoillakseni.
                                                                              Kirjoituksen kaikki kuvat ovat Joonas Lehtisen kuvaamia

Pyhäinpäivänä hautausmaalle
Pyhäinpäivä on yksi niistä päivistä, jolloin otan eteisestä kynttilälyhdyn ja laitan siihen kynttilän, jonka vien isäni haudalle. Samalla käyn katsomassa muitakin hautoja. Yleensä menemme koko perhe. Isäni hauta tuo minulle jotenkin yleensä ikävän olon, se ei johdu kaipuusta isääni kohtaan vaan kaikesta muusta, josta nyt en kirjoita tässä. Tänä vuonna kuitenkin koin jotain erilaista, kun vein kynttilälyhtyni siihen äidin ja sisareni hankkimien lyhtytelineiden väliin ja samalla sytytin yhden kynttilän, jonka joku oli haudalle tuonut, mutta tuuli sen sammuttanut. Ei tuntunutkaan ihan samalta kuin ennen. Kun sitten kävin vielä isovanhempieni haudalla ja sen jälkeen muualle haudattujen muistohaudalla kunnioittamassa toisia isovanhempiani ja pienenä poisnukkunutta sisartani jota koskaan en saanut tuntea, huomasin muistelevani näitä minulle läheisiä ihmisiä.

Muualle haudattujen muistokummulla riittää kynttilöitä, sytytinkin uudelleen muutaman kesken sammuneen

Pienenä pois nukkunutta sisartani en luonnollisestikaan voinut muistella koska hän on syntynyt ja kuollut ennen kuin minä olen syntynyt, mielessäni kävi kyllä sekin tuska minkä tiesin tämän tapahtuman aikanaan aiheuttaneen vanhemmilleni. Muistelin isovanhempiani, heitä jotka asuivat koko lapsuuteni ihan naapurissa, miten mummun kahvi oli erityisen hyvää ja miten pappa jaksoi ja viitsi aina sairastumiseensa asti leikkiä kanssani kauppaleikkejä, loputtomasti samaa uudelleen ja uudelleen. Miten mummuni sitten vanhempana tiesi elämänsä olevan jo loppumassa ja halusi ehdottomasti ostaa minulle ylioppilaslahjan etukäteen. Lahja ostettiin aika paljon ennen lakkiaisiani, eikä mummuni koskaan lakkia päässäni ehtinyt nähdä, vaikka se hänelle merkitsi paljon. 

Toista pappaani en valitettavasti koskaan tuntenut. Hänet olisin todella halunnut tuntea, hän oli erityislaatuinen ihminen, mutta hän menehtyi noin vuoden ennen kuin minä synnyin. Mummuni sen sijaan muistan hyvin, hänen luonaan Kodiksamissa kävimme usein ja siellä vietin myös osan kesälomastani joka kesä. Hauskoja muistoja. Parasta on, ettei minulla ole heistä kenestäkään muuta kuin positiivisia muistoja.

Isäni oli hyvä isä  
Hän ei ehkä ollut niin tunteellinen kuin nykymaailmassa miesten pitää olla, mutta hän ei ollutkaan nykymaailman mies. Isäni ei osoittanut tunteitaan puhumalla niistä, mutta koko elämäni ajan sain häneltä halauksia ja pienenä istuin paljon hänen sylissään. Kun hän oikein halusi osoittaa minulle tunteitaan, hän palkitsi minua jollakin tavalla :)  Vaikka isäni ei taitanut koskaan sanoa rakastavansa minua, tiesin aina että hän rakasti minua suunnattoman paljon, meillä oli jotenkin sanaton yhteys. Vaikka kinasimme silloin tällöin kuten kai lasten ja vanhempien tuleekin, tiesin aina että häneen voin luottaa. Vaikka hän piti kovaa kuria joissakin asioissa ja oli hyvin säästäväinen, hän aina piti puoliani. Muistan hyvin sen että olin aina hänen mukanaan kun se oli mahdollista ja opin näin maatalouden koneiden käytön. Paljon ajelinkin traktorilla kun ikä riitti ja vähän ennenkin. Traktorikortinkin hankin. Isäni luotti traktorin minulle ja minä olin luottamuksen arvoinen. Kun joskus nuorena heinähommissa suvun auttamassa olleet miehet ”liikaa” ja keskenään ristiriitaisesti lähtivät minua neuvomaan, minun ei tarvinnut ääneen sanoa että nyt on liikaa ja minua itkettää, isäni huomasi tilanteen ja puolusti minua. Komensi toiset pois ja sanoi ”Riikka kyllä osaa, ei teitä siellä tarvita” Se kohtaus yhtenä on jäänyt mieleeni hyvin voimakkaana muistona isästäni. Kukapa ei muistaisi tilannetta jossa oma vanhempi pitää puoliasi kun itse et pysty. <3

Isäni kanssa tulin hyvin toimeen, vaikka hänellä olikin omia ajatuksiaan ja saadakseen häneltä luvan johonkin asiaan jota hän ei ehkä heti ensi kuulemalta kannattaisi, piti osata asia esittää juuri oikealla tavalla. Opin sen nopeasti ja uskon että sisimmässään isä tiesi että johdattelin häntä asioissa. Näin uskon. Mutta se oli minulle asia josta on todella ollut apua elämässäni. Olen tavannut sekä vapaa-aikanani että työssäni ihmisiä joissa olen tunnistanut tuon piirteen. Olen tullut hyvin toimeen ihmisten kanssa joiden kanssa läheskään kaikki eivät tule toimeen. Olen jopa pitänyt heistä ja minun on ollut helppoa keskustella heidän kanssaan ja kertoa heille asiat niin että he ovat olleet kanssani samaa mieltä. Opin sen taidon isäni kanssa ja olen siitä hyvin kiitollinen. Isäni oli juuri sellainen isä joka oli minulle se oikea.

Kynttilät haudalla tuovat kaunista valoa syksyn pimeyteen, keskellä oma kynttiläni

Olen viettänyt onnellisen lapsuuden maatalossa. Olen saanut kiivetä puihin, olla lähellä luontoa. Hoitaa niin possuja kuin lehmiä ja niiden vasikoita. Kanejakin taisi joskus olla. Kanojakin oli mutta niitä en kovin hyvin muista, tosin sen kiukkuisen kukon kyllä muistan! :)

Muistelin isääni, ja sitä miten hän oli minulle juuri oikeanlainen isä, miten innoissani olin kun pääsin hänen kanssaan aura-auton kyytiin, silloin kun vielä lunta oli tiellä niin paljon että kärkiauralla auraamalla kaikki hytin ikkunat olivat lentävän lumen alla, näkyvissä vain valkoista lunta. Miten olinkaan ylpeä isästäni, joka ajoi tuota aura-autoa lujalla vauhdilla, vaikkei kunnolla mitään nähnytkään. On hyvä kun lapsi voi olla ylpeä omasta vanhemmistaan. Valitettavasti Alzheimer vei isäni liian aikaisin. Keuhkokuume vapautti hänet viimein elämästään, joka ei enää ollut ihmisen elämää. Isä vapautui kärsimyksistään joille me emme voineet mitään.

Äitini on uskomattoman viisas ihminen
Olen aina ollut erityisen ylpeä myös äidistäni, joka onneksi edelleen asuu naapurissamme. Häntä minun ei tarvitse muistella kun voin kävellä naapuritontille. Kuitenkin isäni myötä ajatusteni mennessä lapsuuteen, muistelin myös äitiäni kun olin lapsi. Jos oli isäni juuri oikea isä minulle, niin oli äitikin juuri sellainen äiti jonka minä tarvitsin. Hän luotti minuun ja tekemisiini, se oli sitä mitä minä tarvitsin. Halusin olla luottamuksen arvoinen. Jos minuun ei olisi luotettu, olisin voinut tehdä vaikka mitä jos ajatus olisi ollut, etteivät vanhempani minusta parempaa odota kuitenkaan. Olin nuorena aika villi tapaus ja olisin voinut olla paljon paljon villimpi ilman näitä vanhempia. Aina kun oli tilaisuus tehdä jotain mikä yleisten sääntöjen mukaan ei olisi ollut laillista, mietin mitä tapahtuu jos jään kiinni. Kuinka iso riski se on. Jos riski oli liian iso (kuten se yleensä oli), jätin tekemättä, koska kuvittelin sen tilanteen miten kerron kotona. Miten voin kertoa äidilleni pettäneeni hänen luottamuksensa. Ja niin jäi moni kolttonen tekemättä :) Äidiltä kun ei voinut salata mitään tärkeää.

Äitini kasvatti minusta empaattisen ihmisen, jolle ei ole tärkeää se minkä näköinen on, mikä on yhteiskuntaluokka tai osaako jotain asioita. Kunhan yrittää parhaansa ja kohtelee toisia hyvin. On tasapuolinen jokaiselle eikä suosi ketään. Hän opetti minut rakastamaan aidosti ja kunnioittamaan niitä ihmisiä jotka ovat sen arvoisia ja jättämään muut omaan arvoonsa. Hän opetti, että anteeksi voi antaa, vaikkei voi ymmärtää tai hyväksyä. Kunnioitan äitiäni suuresti. Pitkään mietin oman lapsen hankkimista kun ajattelin etten koskaan voisi olla yhtä hyvä äiti. Onneksi kuitenkin päädyimme Joonakseen, hän on todella ihana poika, joka on tuottanut minulle paljon iloa ja jota rakastan enemmän kuin voin itsekään käsittää. 

Rakkaat vanhempani - tärkeät ihmiset elämässäni
Isääni pystyin aina luottamaan, hän teki mitä lupasi. Hän opetti minulle miten tärkeää on seistä sanojensa takana ja arvostaa niitä ihmisiä jotka tekevät samoin. Minulla on ollut siunattu lapsuus kun olen saanut viettää sen kodissa jossa olen ollut hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olen ja minua on kannustettu olemaan oma itseni. Mitä muuta lapsi voi toivoa!? Samaa olemme koittaneet jakaa omalle pojallemme, toivottavasti olemme onnistuneet.

Äitini, joka tulee aina olemaan yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä, antoi minulle kaksi elämän ohjetta joita edelleen noudatan: ”Kun teet parhaasi, kukaan ei voi vaatia sinulta enempää” ja ”Kohtele muita ihmisiä niin kuin toivoisit että sinua kohdellaan” Jälkimmäisen tajusin myöhemmin olevan suoraan Jeesuksen vuorisaarnasta.

Seurakuntatalon pihalla on kaunis risti - reikä joka valaistuna etenkin pimeässä näyttää vaikuttavalta.
Valitettavasti sen koko upeus ei näy kuvassa.

Arvosta niitä joita on syytä arvostaa
Näitä Pyhäinpäivän hautausmaakäynnin herättämiä muisteloita jaoin nyt tavoistani poiketen kaikille. Ehkä siksi, että jokainen, joka sattuu tämän lukemaan, osaisi arvostaa niitä ihmisiä joita on syytä arvostaa. Ja kertoa sen heille silloin, kun he ovat vielä kanssamme.

Riikka

Politiikkaa!

Nyt tulee minulta harvinainen kirjoitus joka sivuaa melko läheltä politiikkaa. Olen kiinnostunut yleisesti ottaen yhteisten, hyväksi kokemieni asioiden eteenpäin auttamisesta, mutta politikointi ei kiinnosta minua ollenkaan. Vaalit ovat nyt lähellä, sen huomaa melkein joka mediasta. Se sai minutkin nyt ”tarttumaan kynään” tätä aihetta sivuten.

Kansanedustajat, kansanedustajiksi haluavat sekä puolueiden johtajat ja muut tunnetut henkilöt kiertävät ympäri Suomea ja jokaisen asiat kiinnostavat ihan kaikkia. :) Moni lupailee kaikenlaista, vaikka jokainen järkevä ihminen tietää tai ainakin pitäisi tietää että jatkossa emme voi koko ajan saada jotain vaan meidän on nyt luovuttava kaikista niistä ”saavutetuista eduista” jotka eivät ole välttämättömiä.

Hallinnon kustannukset ja kuntaliitokset

Ihan ensiksi olisi hyvä karsia hallinnon kustannuksia. Kansanedustajia tulisi joko vähentää tai sitten radikaalisti pienentää siellä istuvien palkkoja. Mutta samaa voisi tehdä myös kunnallishallinnossa. En tiedä moniko on koskaan miettinyt miksi kuntaliitokset tehdään muutaman vuoden välein? Miksi harvemmin liitetään yhtä aikaa useampi kunta? Syy on melko yksinkertainen, vaikka tiedän, ettei tätä koskaan kukaan kuntapoliitikko tule myöntämään. Kun kaksi kuntaa yhdistetään, saavat molempien kuntien vastaavat viranhaltijat jatkossa sitä palkkaa jota on heistä paremmin palkattu saanut – koska pitää olla yhdenmukaista. Kun yhdistyminen on tapahtunut, kaikilla viranhaltijoilla on 5 vuoden turva-aika, jolloin työpaikkaansa/palkkaansa ei voi menettää.  Eli tämän viiden vuoden ajan tämän yhdistetyn kunnan kustannukset ovat suuremmat jo pelkästään sen takia että pienemmän kunnan viranhaltioiden palkkaluokat nousivat vastaamaan isomman kunnan palkkaluokkia.

Mutta ihan kuin ostosteeveessä – ei tässä vielä kaikki. Kun sitten liitetään taas uusi kunta tähän kokonaisuuteen, kaikkien viranhaltioiden viran takuuaika jatkuu viidellä vuodella! Eli jos juuri olisi loppumassa oma takuuaika, niin kun äkkiä liitetään yksi kunta lisää, tulee jatkoa taas kaikille viisi vuotta. Koska näitä yhdistymisasioita ovat pohtimassa ja neuvottelemassa samat ihmiset joiden virkasuhteeseen asia vaikuttaa, voi jokainen itsekseen miettiä vaikuttaisiko se fakta päätöksen tekoon jollakin lailla. Näin onkin säästösyistä tehtävistä kuntaliitoksista tosiasiassa saatu kustannusten rajuja kasvattajia. Yksityisellä sektorilla ei tämän tyyppinen onnistuisi mitenkään. Jos ihmisellä ei ole työtä, hänen työsuhteensa lopetetaan. Koska tarkoitus on karsia turhia kustannuksia. Nyt kuntatyöpaikoista on taas tullut suojatyöpaikkoja.

En tarkoita, että kaikki kunnissa olevat työpaikat olisivat turhia, tai että kaikki siellä vaan olisivat paikalla ilman tehtävää.  Mutta jos tähän tasaiseen tahtiin on liitetty vaikkapa 4 kuntaa toisiinsa, niin ensin maksetaan vaikkapa neljä vuotta palkkaa kahdelle kunnanjohtajalle, sitten seuraavat neljä vuotta kolmelle kunnanjohtajalle ja sitten vielä viisi vuotta neljälle kunnanjohtajalle, ei säästöä synny. Tässä kohdin saattaa sitten sopivat kunnat loppua ympäriltä. Mutta sitten ainakin osa heistä pääseekin jo eläkkeelle. Ja kun oikeasti koko aikana olisi tullut maksaa vain yhdelle. Vastaavia viranhaltijoita on yhdessä kunnassa monta, mainitsin vain kunnanjohtajan, koska sen tiedän joka kunnassa olevan.

Työllisyyden parantamisen keinot - metsään meinaa mennä

Työllisyyttä jokainen haluaa nyt parantaa taas ennätyksellisen aktiivisesti puheissaan ja lukuisissa kirjoituksissaan. Osa menee lupauksissaan utopian puolelle, osalla ehdotukset kuulostavat järkeviltä, mutta eivät sitä ole jos asiasta jotain ymmärtää. Juuri luin paikallisesta sanomalehdestä miten erään puolueen kannattaja kaipaili yhdeksi keinoksi arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa 100.000 euroon. Hän perusteli sitä että siten helpotettaisiin pieniä yrittäjiä työllistämään. En usko että se vaikuttaisi edes siihen työllistämiseen, koska työllistämisen kustannukset eivät siitä muutu. Mutta se vääristäisi kilpailua rajusti.

Fakta on se että jos yrityksen asiakas on yritys, arvonlisäveron osuudella ei ole mitään merkitystä, koska myyjä tilittää veron valtiolle ja ostaja vähentää sen, raha vain kulkee verottajalle toisen yrittäjän kautta.

Mutta jos yrittäjän asiakas on kuluttaja, asialla on iso merkitys. Jos siis halutaan jotain tehdä arvonlisäverolle, se tulisi koskea aina sitä yhtä alaa. Esimerkiksi kampaaja, joka tekee yksin töitä, saisi tehdä ilman arvonlisäveroa, kun taas kampaaja jolla on pari työntekijää, ei saisi. Joten näiden kahden hinnoissa voisi olla noin 15% ero, kulurakenteesta riippuen enemmänkin. On varmasti asiakkaalle merkitystä maksaako palvelu 100 euroa vai 115 euroa. Tässä esimerkkitapauksessa yksin töitä tekevä kampaaja voisi näin tehdä omat työpäivänsä täyteen, mutta ei hän todennäköisesti ketään palkkaisi. Kun taas tämä kaksi työntekijää työllistävä voisi irtisanoa ainakin toisen työntekijänsä. Sen jälkeen hän voisi ehkä päästä itsekin siihen ei-arvonlisäverollisten yritysten joukkoon.

Työllistäminen ei ole helppoa, eikä kenenkään velvollisuus

Monesti tuntuu että poliitikot, kuten monet muukin unohtavat miten yrityselämä toimii. Yrittäjä ei perusta yritystä työllistääkseen ihmisiä. Hän perustaa yleensä yrityksen elättääkseen sillä itsensä. Hänellä ei vastoin monien luuloja ole minkäänlaista velvoitetta työllistää ketään. Todellinen helpotus työllistämiselle olisi se että pienempien yritysten olisi helpompi päättää työsuhde jos se ei toimi tai työtä ei ole. Palkan sivukulut ovat toki merkittävä tekijä, mutta niihin kajoaminen edellyttäisi, että ne muutetaan kaikilta, jotta kilpailu ei vääristy.  

Tosiasia on se, että pienet yritykset eivät työllistä kun heitä pelottaa virherekrytoinnit. Varsinkin jos niitä on jo tehty ja oppirahat maksettu.Itse lukuisia virheelisiä rekrytointeja tehneenä ymmärrän heitä täysin. Saavutettuja etuja on vaikka miten, kun tutustuu moneen työehtosopimukseen tai lakeihin. Osa niistä on hyviä ja oikeudenmukaisia, osa taas nykymaailmassa turhia.

On totta että suurimmat säästöt saisimme aikaan kun karsisimme kuntasektorilta ja valtion hallinnosta. Luin sellaisen kommentin jostakin että miksi EK joka edustaa yksityisiä työnantajia, puuttuu kuntasektorin työehtoihin. Kysymys kuului, millä mandaatilla heillä on oikeus edes ehdottaa jotain sille puolelle. Ihan ilman ilkeilyä minulle itselleni tuli mieleen heti yksi - kaikkien kuntapuolen ihmisten palkat maksetaan verorahoilla. Totta kai on tärkeää että meillä on kunnallisia virkamiehiä ja työntekijöitä, mutta heitä voisi olla vähemmän ja kaikki asiat tulisivat silti hoidetuksi. Tai ehkä ei vähemmän, mutta oikeammin kohdistettuna. Tuskin kukaan olisi pahoillaan jos verotus säilyisi entisellään ja kuntatalouden varoja käytettäisiin enemmän sairaanhoitajiin ja lääkäreihin, vanhusten laitos- tai kotihoitoon jne.

Äänestäjien aliarviointia?!

Minusta on äänestäjien melko törkeääkin aliarvioimista kun taas eri puolueet ja edustajaksi pyrkivät kertovat miten mitään ei leikata ja kaikkea uutta annetaan ja nykyistä parannetaan. Suomella on tällä hetkellä lähes yhtä paljon valtion velkaa per asukas kuin Kreikalla. Olisi siis aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ihan jokaisen. Nyt kun vielä saamme päättää itse miten sen teemme.

Voisiko jo tällä kerralla menestyä puolue joka kertoisi rehellisesti mitä kaikkea heidän mielestään pitää leikata ja mitä etuja karsia? Sellainen joka lupaisi pienentää kansanedustajien palkkiot muutaman vuoden takaiselle tasolle? Silloinhan sinne ehkä pyrkisivät suurimmaksi osaksi vain ne joilla on oikeasti tahtoa miettiä maamme asioita vakavasti, eikä sinne haettaisi alati nousevan palkkion takia. Jos joku puolue lupaisi tämän, olisi kansalaisilla syytä äänestää tälle puolueelle kunnon enemmistö eduskuntaan, jotta lupaus toteutuisi. Jos samaan aikaan ei puolue muutenkaan lupaisi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, vaan kertoisi realistiset vaihtoehdot, jolla Suomi selviää, me tietäisimme äänestäessämme, etteivät he riko lupauksiaan. Eivät olisi kenellekään mitään luvanneet antaa, vaan ottaa tasapuolisesti jokaiselta.

Olisiko Suomen kansa nyt jo valmis rehelliseen puolueeseen? Mutta vielä tärkeämpi kysymys on mistä sellainen puolue löytyy? Mikä puolue olisi valmis laskemaan edustajoen palkkoja, karsimaan kuntaliitosten ylimitoitetut suojaamissäännökset ja lopettamaan sellaiset yhteiskunnan edut jotka eivät ole pakollisia. Mikä puolue olisi valmis toimimaan ennen kuin on liian myöhäistä emmekä enää itse saa päättää mistä karsimme.

Tämä puolue kun löytyy, minä olisin valmis äänestämään heitä. Uskon ja toivon että moni muukin olisi. 

Nyt eksyin ehkä jopa vähän sellaiseen pohdintaan jota teen työkseni, mutta vaalien läheisyys ja poliitikkojen katteettomat ja järkyttävän kaukana reaalielämästä olevat puheet ja kirjoitukset aiheuttivat sen että oli ihan pakko kirjoittaa...

Vähän erilaisin miettein tällä kertaa

Riikka