keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi vaihtuu, mitä on tapahtunut ja mitä tuleekaan tapahtumaan

Vuoden vaihteen mietteitä

Vuosi vaihtuu - taas kerran. Facebook keksii kaikkia hauskoja ja vähemmän hauskoja juttuja joita ihmiset kokeilevat ja jakavat. Enkä tarkoita niitä pelejä, joita en ole koskaan pelannut enkä tule pelaamaan, minulle niitä ei kannata jakaa :) Sitten on ne muut jutut, milloin testataan kuka hahmo sitä on ollut missäkin tai minkä ikäinen on tai vastaavaa, niitäkään en juurikaan kokeile. Vuoden vaihteen kunniaksi kokeilin "testiä" miten vanha olen ja sain iäkseni 25 :) ei mennyt kuin puolet pieleen. Toinen mitä kokeilin, mutta en jakanut, oli palvelun kollaasi tästä menneestä vuodesta, näitähän kaverit on nyt jakaneet. Ihan hauska siitä olisi tullut, lähes joka kuukausi näkyi kuvia ystävien kanssa, eli hyvä vuosi on ollut, pari hempeilykuvaakin rakkaan aviomieheni kanssa. Hyvin siis meni.

Viimeinen vuosi on kuitenkin ollut paljon muuta mitä Facebook löytää minusta johtuen siitä etten juurikaan päivittele arkikuviani tai tunnelmiani tähän palveluun, minulla ei siihen ole aikaa eikä jotenkin kyllä kiinnostustakaan, koska elämässäni ei paljon tapahdu julkaistavaa. Ei sillä etteikö elämäni olisi minulle hyvää, mutta se ei ole juurikaan muita kiinnostavaa enkä työni luenteen vuoksi voi oikeastaan siitäkään kirjoittaa :) Minulle kuitenkin on tapahtunut monenlaista, pääosin hyviä asioita.

Ikä tuo vapautta
Kun täytin 50 vuotta mietin asioita, tai no ei se oikeastaan tuosta iästä johtunut. Piti synttäritkin pitää, mutta en ehtinyt valmistella joten juhlat jäi pitämättä. Toki olisin halunnut juhlia ystävienkin kanssa joita näe liian harvoin, mutta jäi kuitenkin, Ehkä sitten joskus toiste. Kuitenkin olen miettinyt monenlaisia asioita ja olenkin joillekin ihmisille sanonut että on mahtavaa että on iässä jossa ei enää tarvitse välittää turhista asioista. En ole koskaan oikeastaan miettinyt kovinkaan paljon sitä mitä minusta ajatellaan, kun parhaansa yrittää ei voi kukaan muuta vaatia sanoi äiti joskus. Ja äiti oli oikeassa, kuten hän yleensä on. Toki olen miettinyt joskus voinko tehdä jotain jos se mitä minusta sen jälkeen ajatellaan vaikuttaa johonkin minulle läheiseen ihmiseen, mutta niinhän me suurin osa ajattelemme. Toivottavasti. 
Mutta nyt olen alkanut tehdä asioita joita haluan, enkä tee mitään sen takia että niin kuuluu tehdä - mikä ihana vapaus!

Autetaan toisiamme, täkeintä on attä autat
Kun viime kerralla käytiin Presidentin vaalit, minuun upposi melko vahvasti Sauli Niinistön yksi kanta kun puhuttiin siitä miksi hyvin toimeentulevien tulisi auttaa niitä jotka eivät niin hyvin tule toimeen. Se ei toki ollut hänen ainut asiansa mitä hän tässä kohdin sanoi, mutta osa sitä oli se että köyhyys, siis epätoivoinen köyhyys luo rikollisuutta. En nyt tarkoita missään tapauksessa hänen tarkoittaneen että köyhät on rikollisia, enkä itsekään ajattele niin. Mutta on totta että jos sinulla ei ole mitään menetettävää tai jos sinun on tosissasi taisteltava siitä miten saisit rahaa ruokaan, sinua on helpompi houkutella rikoksen poluille. Eli jos ei kiinnosta apua tarvitsevien auttaminen sen takia että haluat auttaa muita, voisit auttaa heitä myös suojellaksesi itseäsi tulevaisuuden rikollisuudelta - siis noin kärjistäen. Ehkä hiukan provisoivastikin. Tämä ei siis ollut näin suoraan Sauli Niinistön tekstiä, vaan se mitä minun tuli mieleeni siitä mitä hän sanoi. Eli jokaisen on syytä auttaa toista, toiset tekevät sen koska ovat inhimillisiä ja ystävällisiä, toiset sen takia että ovat itsekkäitä. Mutta päasia että kaikki auttavat toisiaan. Lapsena kuulin sadun miten pari poikaa näki vanhan naisen mökissään rukoilevan Jumalalta leipää ja he päättivät pilailla ostamalla leipää ja tiputtamalla sen savupiipusta. Sitten heillä oli hauskaa kun tämä nainen kiitti Jumalaa leivästä. Kummankaan mieleen ei tullut että he olivat toimineet Juman välineenä antaa naiselle leipää. Eli tässä on sama asia, avun saajalle on ihan sama autatko koska haluat auttaa vai autatko koska toivot että sillä tavalla voit estää ihmisiä sortumasta rikolliselle tielle tai jos vaikka autat vain hyvän omantunnon saamiseksi. Sama se. Kunhan autat.

Arkiapua
Itse löysin Facebookin kautta sivuston "arkiapua" ja Joulun aikaan sieltä löytyi vastaava "jouluapu" Näitä ihmisten tarinoita lukiessa ei voi kun todeta olevansa onnellinen vaikka ei aina voi hankkia kaikkea mitä haluaisi tai elää kuten haluaisi. Nämä ihmiset taistelevat jokapäiväisen leivän kanssa - kirjaimellisesti. Mahtavaa kun joku ylläpitää näitä sivustoja.
Itse olen aina ollut ns. ystävällinen ihminen. Kun olen kahvilassa tai ruokapaikassa, vien aina astiat, ja pyyhkäisen lautasliinalla viimeiseksi käyttämäni pöydän murusista ettei sitä tarvitse tulla erikseen pyyhkimään. Avaan oven toiselle, autan vanhempia ihmisiä tai lapsia jne. Mutta tänä kuluneena vuotena olen tajunnut miten hyvän olon toisen ihmisen auttamisesta saa. Arkiapua tarjoaa loistavan tilaisuuden auttaa ihmisiä jotka apua tarvitsevat ja samalla tyhjentää omaa kotiaan vaatteista ja muista tavaroista joita ei enää tarvitse tai käytä. Palvelu on järjestetty niin että jokainen voi auttaa, nekin joilla on vain tavaraa mutta ei rahaa lähettää tavaraa mihinkään, kannattaa tutustua. 

Joulumieli
Lapsena ja vielä nuorenakin odotin Joulua ja kävin kuuntelemassa uskonnonopettajani Irmeli Sutisen joulukirkossa pitämää puhetta. Irmelistä tuli myöhemmin pappi ja oma vihkipappini, joskus nuorena sanoin etten mene naimisiin jos ei Irmeli pysty minua vihkimään, joten voitte kuvitella että odotin naispappeuden hyväksymistä :) Onneksi löysin oman rakkaan mieheni niin että hän vielä ehti meidät vihkiä. Ihana Irmeli jonka lämpimän pehmeästä äänestä ja sympaattisista ajatuksia herättävistä sanoista löysin aina Joulumielen. Sittten en puheet loppuivat ja Joulumieltä piti etsiä muualta. Monesti Joulun kiire ja hössötys, ihmisten taipumus tuoda tavarat Joulun oikean sanoman edelle, vievät sen tunnelman eikä Joulumieli oikein löytynyt. Kun itsellä oli pieni lapsi, Joulun sanoma ja se henki oli taas läsnä, vaikka monena vuonna tämä aika aiheutti itselleni töiden ja kodin tekemisten yhteisvaikutuksena sen että olin liian väsynyt koko Joulun.

Tänä vuonna onnistuin järjestämän työt ja kodin järjestelynkin ajallaan siitä huolimatta että toisessa toimistomme pisteessä oli muutto sopivasti joulukuun puolivälissä. Voin kertoa että tilitoimiston muutto ei ole niitä helpoimpia. Mutta onnistuin kuitenkin, olin tyytyvänen kun pystyin aatonaaton olemaan kotona ja viimeistelemään Joulun kotiin. Kun kävin mukavassa sopivan kokoisessa lähikaupassamme Joulun ruokaostoksilla törmäsin kassalla tapahtumaan jossa ihmisellä ei ollutkaan rahaa maksaa kaikkia ostoksiaan. Jono seisoo takana ja hän ei tiedä mitä tekisi, nopeasti ei osaa laskea mitä pitäisi jättää ostamatta että pystyisi maksamaan kaiken. Olen ollut siinä tilanteessa. Nopeasti, asiaa sen enempää ajattelematta kävelin jonon perältä kassalle ja kysyin paljonko puuttuu. 13 euroa. Maksoin sen ja sain varmasti yhden elämäni aidoimmista kiitoksista tältä henkilöltä. Sillä hetkellä se 13 euroa oli hänelle paljon paljon tärkeämpi raha kuin minulle. Kun sanoin omat ostokseni maksettua ja istuin jo autossa Joulumieli saavutti minut aidompana kuin pitkään pitkään aikaan. 

Kannattaa kokeilla
Jokaisen kannattaa - vaikka ihan itsekkäistä syistä - kokeilla muiden auttamista, on se sitten jonkin itselle tarpeettoman tavaran tai vaatteen antamista jollekin joka sitä tarvitsee, rahallinen avustus jos se on omalle taloudelle mahdollista tai sitten vain ystävällinen hymy toiselle tai pieni käytännön apu arjen tilanteissa joihin törmäämme joka päivä. Elämä tarjoaa meille näitä hyvän mielen mahdollisuuksia lukemattomia lähes päivittäin. Nautitaan niistä ja samalla elämästä tulee parempi muillekin.

Vuosi 2015
Tämä tuleva vuosi kuten sen jälkeenkin tulevat vuodet tulevat toivottavasti olemaan itselleni vuosia joissa minulla on sopivasti töitä, terveyttä ja aikaa olla yhdessä minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Ne vuodet tulevat olemaan myös vuosia jolloin saan hyvänolon tunteita tietämällä että jokin mitä teen auttaa jotain toista. Siitä saa paremman "tripin" kuin mistään alkoholista tai muusta huumaavasta. Toisten auttaminen tasapainoittaa omaa elämää. Suosittelen vahvasti.

Positiivisesti rakkaudella <3

tiistai 2. joulukuuta 2014

Alun ajatuksia

Kaikki me vanhenemme
Kaikkia ihmisiä, ihan jokaista, yhdistää yksi asia. 
Me kaikki vanhenemme, ellei aikamme kuolla ole jo nuorena. Lopuksi kaikki kuolemme. Jokaisena päivä voimme vaikuttaa siihen, millainen muisto meistä jää.
Vanhenemista vastaan moni taistelee kovastikin, käyttää uskomattoman määrän rahaa, aikaa ja tarmoa sen estämiseksi. Ulkoisesti nykyajan kirurgia ja erilaiset nostavat, kiristävät ja muotoilevat tuotteet ehkä vähän auttavatkin ainakin jonkun aikaa. On myös surullisia tapauksia, joissa kirurgia on ehkä nuorentanut jossain mielessä, mutta samanaikaisesti saanut ihmisen näyttämään jos nyt ei hirviöltä, niin ainakin kaikkea muuta kuin luonnolliselta. Itselläni ei onneksi koskaan ole ollut mitään ongelmaa omista vuosista, lukuun ottamatta ehkä vuoden 1982 kevättä, kun kovasti odotin sen 18 vuoden täyttyvän, jotta pääsin silloisen jo täysi-ikäisen poikaystävän kanssa ravintolaan. :)

Kuulun siihen käsittääkseni vähemmistön muodostavaan ihmisryhmään, joka hyvinkin aktiivisen nuoruuden jälkeen jämähti - ei niin liikunnalliseksi. Olen ainakin ymmärtänyt, että aktiivinen liikunta on kuin huumetta, ettei siitä sitten enää halua luopua, kun sen on aloittanut. Itsellä se jäi joskus olosuhteiden muuttuessa joksikin aikaa, eikä koskaan tullut takaisin. Siksi vanheneminen toki näkyy ja tuntuu fyysisesti, joku sairauskin on onnistunut kipuamaan kyytiin. Mutta henkinen puoli on kunnossa, ei stressiä vuosista eikä peilikuvasta. Aikanaan synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että synnytyksessä on puolet fyysistä ja puolet henkistä kuntoa. Totesin että hyvin se sitten menee kun puolet on kunnossa. Ja hyvin meni, vaikka fyysisesti oli odottamattoman raskas ponnistus. Ajattelen että vanheneminen on samanlaista, puolet on fyysistä ja puolet henkistä. Joten homma hanskassa :)

Olen totta kai tietoinen siitä tosiasiasta, että huonolla tuurilla voi tuo fyysinen vanheneminen ottaa erä- ja otteluvoiton aikanaan. Mutta olen tajunnut yhden aivan mahtavan asian omassa vanhenemisessani: ei enää tarvitse koittaa tehdä vaikutusta kehenkään eikä miellyttää ketään. Voi elää sellaista elämää kuin haluaa, ottaen luonnollisesti huomioon rakkaimmat ihmiseni ja taloudellisen tilanteen. Enkä luonnollisesti loukkaa tahallisesti ketään, mutta ei tarvitse ”mielistellä”. Se on mahtava vapauden tunne!

Uusi blogi vanhan rinnalle
Miksi päätin kirjoittaa uutta blogia? Siksi, että aina välillä mieleen tulee asioita joista haluan sanoa ajatuksiani. Kirjoitan vaihtelevan aktiivisesti blogia osoitteessa http://taloushallintoa.blogspot.fi/  Niiden kirjoitelmien aihepiirinä on kuitenkin vahvasti taloushallinto. Taloushallinto on osa elämääni, hyvin iso osa sitä. Lähtemätön osa. Mutta se ei ole koko elämä. Minussa on muutakin. Koska sen blogin kirjoitelmia seuraavat muutamat ihmiset lukevat sitä juuri sen vuoksi mitä sinne kirjoitan, en halua pitkästyttää heitä tarinoimalla omia höpötyksiäni sinne sekaan :)

En tiedä tuleeko ketään kiinnostamaan oikeasti koskaan mitä höpisen tänne. Mutta kuten aluksi kerroin, vanhenemisen etuja on se, ettei tarvitse miellyttää muita, joten en välitä jos kukaan ei lue. Enkä vielä edes itsekään tiedä mitä tulen kirjoittamaan, mutta jos jotakuta kiinnostaa, tervetuloa yhdessä kanssani seuraamaan mitä saan aikaiseksi :)


Iloisin ajatuksin

Riikka