Näytetään tekstit, joissa on tunniste aito ilo.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aito ilo.. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. toukokuuta 2017

Raumalaisten omat blogit - tutustumisen arvoinen juttu

Elämä on mielenkiintoinen matka, koskaan ei voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää. Kun aikanaan aloitin blogin kirjoittamisen vuonna 2009, aloitin sen taloushallinnon aiheilla. En oikeastaan edes ajatellut kirjoittavani blogia, vaan halusin paikan, jossa kirjoitan ajatuksiani taloushallinnon alalta. Koin että minulla oli annettavaa. Alun perin kirjoitin sillä ajatuksella, että sitä lukevat henkilöt toimivat taloushallinnon alalla. Mutta myöhemmin huomasin myös yrittäjien lukevan sitä. En ollut lukenut varmaan yhtään toisten kirjoittamaa blogia ennen sitä ja luulen että taisin olla aika ensimmäisiä, jos en jopa ensimmäinen taloushallinnon blogia kirjoittava. Tekstejäni on lainattu muiden tilitoimistojen sivuille heidän omina uutisinaan, mutten ole jaksanut siitä meteliä nostaa, tiedänpä sitten itse ketkä on vähemän fiksuja 😉 



Kun olin aikani kirjoitellut, halusin kirjoittaa myös muusta, jolloin syntyi tämä juuri lukemasti blogi vuoden 2014 lopussa. Tässä olenkin sitten käsitellyt asioita ihan laidasta laitaan, joskus aktiivisesti, joskus on vierähtänyt tovi ennen uutta kirjoitusta. Oma elämäni kun ei ole vain näissä blogeissa vaan siinä tapahtuu paljon koko ajan. Olen kumpaakin blogia kirjoittanut sillä ajatuksella, että kirjoitan kun on sopiva väli, enkä ota kirjoittamisesta paineita.

Nyt olen havahtunut muita blogeja lukiessani siihen että voisin kirjoittaa useammin ja lyhyemmin, onhan minulla lyhyitä aiheita vaikka miten paljon ja niistä helposti saan tekstiä ja kuvia aikaiseksi 😊 Mikä minut sitten tähän herätti? Liityin Raumalle perustettuun bloggareiden ryhmään ja tutustuin heidän kirjoituksiinsa. Raumalla on uskomattoman lahjakkaita kirjoittajia, joiden tekstejä on mukava lueskella ja kuvia kiva katsella. Suosittelen tykkäämään sivusta ja seuraamaan heidän kirjoituksiaan.

Tämän upean logon on suunnitelltu Milona Sadekallio





En ole koskaan ollut kovin aktiivinen ryhmäytyjä, ellei asiaan ole liittynyt yhdistävää tekijää, yleensä työhöni liittyvää. Olen toiminut oman ammattini kautta ryhmissä ja tehnyt edunvalvontatyötä, mutta vapaa-ajan ryhmät ovat käytännössä olemattomat. Olen tekemissä oman perheeni lisäksi äitini ja sisareni (perheineen) sekä puolisoni vanhempien ja veljensä perheen kanssa. Heidänkin kanssaan aivan liian vähän. Muutamaa yksittäistä ystävääni lukuun ottamatta muita sosiaalisia ryhmiä minulla ei oikeastaan ole. Missikilpailut ovat toki tuonut elämäämme aivan ihania nuoria naisia joiden kanssa olemme yhtä iloista ”missiperhettä”💓 Näistä nuorista naisista välitämme kuin omista tyttäristämme (jos meillä niitä olisi) 💓  Näistä asioita täällä olenkin monesti kirjoitellut ja kesän lähestyessä tulen taas kirjoittamaan.


Kaunis ja suloinen Helena käy meitä missivanhempiaan silloin tällöin moikkailemassa. Helena on ihan super!

Ihan oma missiperhe meille on syntynyt ihanien Pitsimissien kanssa.
Tämä kuva vuonna 2014, kanssani upeat Milla ja Riikka


Yksi ihana missityttömme Sara on usein pilke silmäkulmassa eikä aika tule pitkäksi hänen kanssaan 😜

Pitsimissikilpailu on tuonut myös muita hyviä ystäviä, tämä kuva Superpikujouluista,
kuvassa kanssani ihanat Kultasepänliike Helkelän naiset 💛

Lahjakas Viivi on ensimmäisiä missityttäriämme. Viivi on monipuolinen lahjakkuus jonka uraa voimme ylpeänä seurata (vaikkei se meidän ansiotamme olekkaan) 💋
Yksi ikimuistoisimpia hetkiä on tähän asti missityttäremme Lotan häät Kristianin kanssa.
Ihan sitä tuli aidosti kyynelehdittyä kuin oma biologinen tytär olisi avioliitoon siunattu 💓

Se missiperheestä tällä kertaa 😊 Kun Rauman bloggarit järjestivät tapaamisen Wanhan Rauman Kaffebaarissa, olin ensin kahden vaiheilla menenkö vaiko enkö. Mietin itsekseni, että töitäkin olisi tehtävänä. Mitä yhteistä minulla olisi heidän kanssaan, kun en ketään tunne. Mistä siellä tulisi puhuttua. Mutta menin koska olen kuitenkin itse järjestänyt niin monenlaista kokousta yms. esimerkiksi yrittäjäyhdistyksen nimissä, että tiedän miten tyhmää on kun jotain järjestää eikä kukaan tule. Niinpä menin ja ajattelin että saanpahan sitten nautiskella ainakin jostain Kaffebaarin ihanista herkuista ihan luvan kanssa 😊

Tämä kuva ei ole meidän tapaamisestamme,
koska ehdin syödä superherkullisen vadelmakakkuni ennen kun muistin ottaa kuvan 😁
Mutta Kaffebaarista tämä kuva on, siellä kun tulee käytyä silloin tällöin teellä ja herkuilla 

Tapaaminen oli kerrassaan viihdyttävä ja aika kului kuin siivillä. Olin todella iloinen, että lähdin mukaan. Meillä juttua riitti ja naurua myös. Oli hauska ilta. Ja kun sovimme säännöllisistä tapaamisista jatkossakin, tiedän että olen paikalla aina kun se vain on mahdollista. Nämä ihmiset kirjoittavat hyvin erilaisista asioista ja oli hauskaa kuunnella jokaisen tarinaa siitä miksi ja miten he lähtivät kirjoittamaan. Miten kokevat kirjoittamisen ja mitä asioita miettivät. Huomasin ilokseni, että viihdyin tässä porukassa. Harrastan itseni tutkiskelua ja analysoin omia tunteitani ja ajatuksiani ja olinkin hämmästynyt, kun jotenkin koin kuluvani tähän porukkaan. 😊

Jos asustelet Raumalla ja kirjoitat blogia etkä ole vielä mukana, tule ihmeessä! Jos taas olet se, joka lukee blogeja, tutustu näiden ihmisten monipuolisiin kirjoituksiin, tästä porusta löytyy varmasti ainakin yksi blogi jokaisen makuun, niin monipuolinen on tarjonta.

Kirjoitan helposti hyvinkin pitkästi, joten nyt lopetan tähän tämän koska päätin jatkossa kirjoittaa lyhyemmin. Toivottavasti nyt löydän sopivasti aikaa kirjoitella useamminkin. 

Pysykää kuulolla ja tutustukaan Rauman omiin bloggareihin!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Missi - mikä se on :)

”Blondi” (oli hiukset sitten tummat tai vaaleat), hiukan yksinkertainen nuori nainen, jolla ei ole muuta tekemistä kuin pyrkiä julkisuuteen ja hankkia jääkiekkoilija poikaystäväkseen? Tämä on yhdenlainen käsitys misseistä. En ole asiasta ollenkaan samaa mieltä. Kuten aina, perustelen mielipiteeni ja kerron samalla vähän muutakin asiaa edes löyhästi sivuavaa :)

Kerran missi, aina missi?
Riittää kun on missi kerran – mihin itseasiassa tuntuu riittävän jo se että osallistuu johonkin missikisaan, joita Suomessa kyllä löytyy. Sen jälkeen on lähes ikuisuuden ”missi-Mirva”. Paitsi sitten kun oikeasti on vaikkapa Miss Suomi, niin kun ei enää ole hallitseva, lehdet kirjoittavat: ex Miss Suomi. Kun oikea nimitys lienee ihan vaan Miss Suomi, tai mahdollisesti vuosiluku jos se halutaan tuoda esiin. Hallitseva on sitten hallitseva. Suomessa oikeasti entisiä Miss Suomia kun ei taida tällä hetkellä olla kuin yksi. Toki pääsee tuosta ”missi-Mirva” – tittelistä eroon tekemällä muuta, sen voi muuttaa vaikkapa ”Viidakontähtöseksi” tai ”BB-Mirvaksi” :) mutta se nyt ei liene erityisen suositeltava tapa päästä ”missi” – liitteestä eroon.


Pari kuvakoostetta tämän vuoden kuvauksista


Pitsimissi
Olemme Hansin ja apujoukkojen kanssa tehneet kevätkesän kovimman urakan, valinneet Pitsimissi finalistit. Tällä kertaa se tarkoitti 65 hakemuksen läpi lukemista moneen kertaan, hakemuksen kuvien sekä sosiaalisen median kuvien katsomista, mahdollisten löytyneiden videoiden katsomista ja lähes mahdotonta tehtävää valita näistä upeista nuorista naisista ne kymmenen jotka sitten heinäkuun 22. – 23. päivä kilpailevat Pitsimissikilpailun voitosta Rauman Pitsiviikolla usean tuhannen ihmisen yleisön edessä. On aivan selvää että upeita, täysin Pitsimissiksi sopivia nuoria naisia jäi kymmenikön ulkopuolelle, siihen kun mahtuu vain kymmenen. Finalistit on nyt valittu ja kolmea lukuun ottamatta kaikki on jo kuvattu yleisöäänestystä varten. Kun olemme kasvotusten tavanneet nämä nuoret naiset, emme voineet kun iloksemme todeta heidän olevan kauniita ihmisiä, joilla on hyvät käytöstavat. Heillä on aito kiinnostus kisata kilpailun voitosta ja olla Pitsimissi, unohtamatta kuitenkaan kanssakilpailijoiden asiallisen kohtelun merkitystä. Uskomme että meille tulee taas mahtavat kaksi päivää heinäkuussa näiden nuorten naisten kanssa kauniissa Rauman kaupungissa. Toivottavasti kelit ovat hyvät ja mahdollisimman moni uskaltautuu juttusille tai vaikkapa yhteiskuvaan finalistien kanssa.


Viivi haastatteli viime kesänä Annaa Helkelän takapihalla järjestetyssä tapahtumassa.
Viivi on mukanamme tänäkin kesänä ja myös tänä kesänä olemme Helkelän pihan tapahtumassa mukana.

Alla kuvia parilta vuodelta, kun jalkauduimme ihmisten keskelle.
Niin teemme tänäkin vuonna.








Aktiivisia ihmisiä
Yksi asia oli mikä kiinnitti huomiotamme kun luimme hakemuksia. Nämä nuoret naiset eivät odottele sitä uljasta ratsua ja ritaria jääkiekkoilijan tai minkään muunkaan urheilijan tai tanssijan muodossa heitä ottamaan mukaansa. Nämä naiset tekevät oman elämänsä itse. He opiskelevat ja moni tekee sivussa ainakin yhtä jos ei kahta työtä, joku jopa kolmea. Eivätkä hakijoiden ammatit kaikki ole perinteisesti misseille miellettäviä ihmisten kauneuteen tai hyvinvointiin liittyviä ammatteja, mukana oli useita, ei niin perinteisesti misseille ajateltua ammattia. Aivan loistavaa. Joku on jo ehtinyt perustaa oman yrityksenkin. Monen opiskelut ovat kunnianhimoisia. Lisäksi he harrastavat urheilua, moni useampaakin lajia. On perinteistä kuntosalia, mutta myös ratsastusta, tanssia, balettia, potkunyrkkeilyä jne. Ja mikä energia määrä heistä pursuaa! Moni on edennyt harrastuksissaan SM tasolle. SM tasolla kilpaillaan mm. juoksussa, cheerleaderissa, golfissa, suunnistuksessa ym. Lisäksi moni näiden urheilullisten harrastustensa lisäksi lukee kirjoja, käy ystävien kanssa elokuvissa ja joogaa. Lista on loputon. Tunnen paljon muitakin saman ikäisiä nuoria ja minusta tuntui hakemuksia selatessani että nämä kauneuskilpailuun hakeutuvat nuoret naiset ovat jopa keskimääräistä aktiivisempia elämässään. He eivät todellakaan odota elämäänsä sitä ”Ritari Rohkeaa”

Millainen on aito Pitsimissi?
Kun luimme hakemuksia, huomasimme miten moni oli osannut hienosti tutustua kisaan, siihen mitä tässä kilpailussa haetaan. Millainen kilpailu on Pitsimissi. Kilpailu on perinteinen ja erittäin hyvämaineinen kauneuskilpailu, jossa osallistujia kunnioitetaan ja joilta toivotaan ulkoisen kauneuden ja valokuvauksellisuuden lisäksi sisäistä kauneutta ja kykyä luontevaan keskusteluun ja tapahtumien juontotehtäviin.

Onkin ilo taas tänäkin vuonna tutustua kymmeneen nuoreen naiseen, joista tiedän tulevan osasta vähemmän, osasta enemmän osa omaa Pitsimissiperhettä. Yhteisöä jossa kaikkia arvostetaan ja jokaista rakastetaan. Kaikilla finalistilla on paikka sydämessämme kilpailun jälkeenkin, tutustumme heihin hyvin ja haluamme olla heitä auttamassa elämässä eteenpäin tarpeen tullen.

Vuoden 2013 Pitsiprinsessa Sivi on yksi hyvistä ystävistämme.

Sivin kanssa tehtiin myös yksi hauska pitsi/letti -projekti, josta lisää myöhemmin

Pitsiprinsessa 2014 Miilan kanssa toteutettiin hyvän yhdessäolon lomassa pikku kuvaukset...

...ja kuvausten lopputus oli mm. näin upeaa <3

Pitsimissi 2013 Milla taas aikaansai näin upeaa lopputulosta,

...kun olimme porukalla kuvailemassa mukavan yhdessäolon lomassa.
Mukana myös Jouni, hyvä ystävämme joka auttaa Hansin usein kuvauksissa
- kiitos taas kerran Jounille!

Pitsimissit 2013 ja 2014 Hansin kanssa mukavan pitsilauantain puitteissa

Minäkin "pääsin" kuvaan viime Pitsiviikolla.
Yllä Milla perjantaina
Alla molemmat meidän omat Pitsimissit pitsisunnuntaina <3


Tämän vuoden ennakkokuvauksissa piipahti 2 kk:n ikäisen poikansa kanssa
hyvä ystävämme Iina, pitsimissi 2006

Yksi rakas ystävämme on myös Patricia, pitsiprinsessa 2014
Paljon on näitä nuoria naisia ystäviksi tullut,
kaikkien kanssa ei ole tullut otettua kuvaa, tai se kuva ei ole minulla tässä koneella...


Pitsimissi on Rauman oma missi 
Vaikka ei välttämättä olekaan Raumalainen. Hän on Rauman oma lähettiläs joka osaa katsoa kaupunkia ehkä paremmin ulkopuolisin silmin ja on valmis rakastumaan kauniiseen kaupunkiimme, tai vaihtoehtoisesti hän on paikkakuntalainen, omaan kaupunkiinsa rakastunut nuori nainen. Hallitseva Pitsimissimme Riikka Uusitalo kiteytti sen hyvin: ”Parasta Raumassa on kaupunki itse” Hän kehui myös Rauman ystävällisiä ihmisiä. Vuosien 2013 ja 2014 Pitsimissit, joiden kanssa olemme käytännön syistä enemmän aikaamme viettäneet, ovat molemmat kuvanneet Raumaa toiseksi kodikseen, jonne on aina mukava tulla. Kuka olisi sen parempi lähettiläs kuin ihminen, joka kertoo aitoja positiivisia tunteitaan kaupungista?

Nimittelyt vailla pohjaa
Nämä nuoret naiset kuten muutkin missikilpailujen osallistujat eivät ansaitsee ”missi” – etuliitettä halventavassa mielessä nimensä eteen. He eivät todellakaan ole ilman arvoja eläviä bimboja vailla päämääriä elämässään. Moni näitä nuoria naisia netin keskusteluissa ivaava kansalainen viettää itse paljon tylsempää, tyhmistyttävää ja päämäärätöntä elämää. Ehkä he siksi kirjoituksiaan kirjoittavatkin, on niin helppoa haukkua toista, varsinkin kun ei henkilökohtaisesti tunne. Ja onhan se nyt aivan kamala ajatuskin että kun itse on ajelehtinut elämässään yhdestä asiasta toiseen olematta tyytyväinen tämän hetken tilanteeseen, niin samanaikaisesti nuori nainen joka kaiken lisäksi näyttää hyvältä, osaakin asettaa tavoitteita ja kurinalaisesti tehdä työtä niiden saavuttamiseksi. Tai jos vaikka itse on tehnyt paljon työtä, niin että elämä on oikeastaan jäänyt elämättä, saavuttaakseen sen missä haluaa olla. Ja samaan aikaan joku voi hetken ottaa rennommin kun on selkeästi miettinyt mitä aikoo seuravaksi tehdä – ja samaan aikaan näyttää niin upealta! Suorastaan pakkohan näitä on ”vihata” ja purkaa kateutensa tai katkeruutensa sellaisin sanoin että edes hetken jollakin muullakin olisi paha olla. 

Tässäkin on syytä kiittää raumalaisia ja olla ylpeä heistä. Raumalla voidaan olla tuomariston valinnasta joskus eri mieltä, mikä on ymmärrettävää, yleisöhän ei kuitenkaan tutustu finalisteihin niin hyvin. Mutta itse en ainakaan ole vuosiin kuullut ikäviä, henkilökohtaisuuksiin meneviä tai epäasiallisia kommentteja Pitsimisseistä. 

Se on minulle henkilökohtaisesti yksi syy olla ylpeä raumalaisista <3

Aitoa iloa <3
Kolmikko 2014

Odottavalla mielellä
Kun viime kerralla Pitsimissikilpailusta kirjoittaessani toivoin hyviä hakemuksia, jotta tuomaristolla ei olisi liian helppoa, en ajatellut ”sitä saa mitä tilaa” toteutuvan niin hyvin. Voin vain kuvitella tuomariston tehtävää, kun he valitsevat Pitsimissin ja kaksi Pitsiprinsessaa tästä joukosta, johon meillä on ollut varaa valita 65 upean nuoren naisen joukosta kymmenen. Se oli vaikea tehtävä ja tiedän että näiden kymmenen joukosta kolmen valitseminen, puhumattakaan sen yhden valitsemisesta, on vielä vaikeampaa. Onneksi me olemme omat valintamme jo tehneet kymmenikön osalta ja nyt saamme vain nauttia näiden kaikkien ihanien finalistien kanssa heinäkuisista kesäpäivistä.

Facebook ja Instagram kertovat tapahtumat ja menemiset 22.7. – 23.7.2015, olkaa kuulolla ja tulkaa tutustumaan finalisteihin. Samalla näette monenlaista tapahtumaa Pitsiviikolla.


Ylpeänä Raumasta


Riikka

Osa Pitsimissifinaalin yleisöä 2014

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kauneutta ilmassa


Viime viikolla päiviini sisältyi enemmän kauniita asioita kuin normaalisti taloushallinnon ammattilaisen elämään maaliskuun kiireiden keskellä. Olen onnellinen ja elämääni tyytyväinen kun siihen rakastavan perheen lisäksi kuuluu niin paljon kauneutta – niin sisäistä kuin ulkoistakin. 
Ihmiset tarvitsevat pieniä kauniita asioita ja tapahtumia elämäänsä ollakseen iloisia.


Muotinäytös täynnä kauniita asioita ja ihmisiä

Viime viikon torstaina sain olla osallisena raumalaisen Cameo Boutiquen 10 –vuotisjuhlassa. Juhlaa vietettiin Raumalla, Kulttuuritalo Posellissa, jossa reilut sata ihmistä sai seurata Rauman Dansseoran tanssijoiden loistavaa esitystä, nauttia Ravintola Rosmariinin maistuvista cocktailpaloista kuohuvan kera ja seurata Alusasuliike Helmin hehkuvien alusasujen ja Laukku Salmisen kauniiden ja käytännöllisten laukkujen täydentämänä Cameon todella upeita vaatteita. Kukkahuone Gloriosa oli loihtinut Posellin upeasta tilasta vieläkin upeamman kauniilla kukka-asetelmillaan. On rentouttavaa katsella taidolla tehtyjä kauniita asetelmia.
Ravintola Rosmariinin coctailpaloissa oli sekä suolaista että makeaa herkkua - sekä silmälle että kielelle

Sain itse olla mukana vaatteita esittelemässä, istua ensin muiden mallien tavoin Sarin Tukkapajassa taitavien kauneuden ammattilaisten käsissä, hiukseni taivutettiin upeille kiharoille ja kasvoni saivat uutta hehkua taitavalla meikillä. Takahuoneessa sain olla osallisena siinä tunnelmassa, joka syntyy kun kauniita vaatteita esitellään ihmisille muotinäytöksen muodossa sellaisten ihmisten toimesta, joille vaatteiden esittely ei ole työtä, vaan hauskaa ja innostavaa kokemusta. Me kaikki teimme parhaamme, jotta meille esiteltäväksi annetut vaatteet olivat ajoissa yllämme ja näyttivät mahdollisimman hyvältä kun kävelimme Posellin catwalkina toimivalla käytävällä.





Tunnelma oli mahtava ja oli etuoikeus olla mukana ja nähdä kaikki ne kauniit ihmiset ympärillä, yllään juuri heille ammattitaidolla valittuja vaatteita. Sillä juuri sen Cameon Sirke osaa, valita ihmiselle kaikista niistä heidän putiikissaan olevista vaatteista ne asukokonaisuudet jotka sopivat kantajalleen ja saavat tämän hehkumaan entistä upeampana, naisena joka on tietää näyttävänsä upealta. Jokainen nainen tietää, miten paljon helpompi on kulkea varmana itsestään, kun on peiliin katsottuaan nähnyt yllään vaatteet jotka sopivat – muutakin kuin kokonsa puolesta.

Kun sanoin että ympärilläni oli kauniita naisia, tarkoitan toki sitä että he kaikki näyttivät upeilta, heille oli luotu juuri sellaiset kampaukset ja meikit jotka korostivat heidän parhaita puoliaan. Mutta tarkoitan myös sitä sisäistä kauneutta, joka tuli esiin siinä yhteisessä innostuksessa ja halussa antaa Cameolle juuri niin mahtava muotinäytös kuin mahdollista, koska Sirke ihanana ihmisenä sen ansaitsi.


Sirke ja Milla tilaisuuden lopussa suorittamassa tuotepalkintojen arvontaa

Olen itse edellisen kerran ollut vaatteita esittelemässä muotinäytöksessä joskus yhdeksänkymmentäluvun vaihteessa, siis noin 25 vuotta sitten. Olin jo unohtanut kuinka hauskaa se onkaan. En ehkä nauttisi siitä niin paljon jos se olisi vakityöni, mutta näin harrastuspohjalta se toi kyllä iloisen fiiliksen. Toivon että se välittyi myös yleisöön ja he huomasivat miten kauniita vaatteita Cameo Boutique tarjoaa, vähän isommassakin koossa! 



 



Sisäistä kauneutta

Henkilökohtaisesti päivän ja illan iloa lisäsi se että muotinäytöstä juontamaan saimme Millan, Pitsimissimme vuodelta 2013, joka on menestynyt myös Miss International 2014 kisassa tullen neljänneksi perintöprinsessaksi. Cameosta löytyi hänelle asu joka korosti hänen kauneuttaan ja hän oli kuin koru, jos niin voi ihmisestä sanoa.

 
 


Se että Milla menestyi juuri tuossa mainitussa kansainvälisessä kisassa, jossa kilpasiskoja oli reilut 80, kertoo siitä mikä Millassa on parasta. Hän on toki kaunis ulkoisesti suorastaan upea, mutta jokainen häneen tutustuva huomaa hyvin pian miten käsittämätöntä on hänen sisäinen kauneutensa. Millasta ei voi rehellisesti sanoa kuin positiivisia asioita. Jokainen, joka on oikeasti tutustunut häneen, ei varmasti voi muuta kuin vilpittömästi olla samaa mieltä. Olen etuoikeutettu kun saan kutsua häntä ystäväkseni ja sain nytkin viettää hänen kanssaan aikaa vielä muotinäytöksen jälkeen.

Vielä onnittelut Cameo Boutiquelle!

Oli upea juttu olla mukana tässä näytöksessä ja tutustua kaikkiin siinä mukana oleviin ihmisiin. Oli erityisen hienoa tutustua entistä paremmin myös Sirkeen, jonka yritys Cameo Boutique ja sen 10 ensimmäistä vuotta olivat juhlan aiheena.Onnittelut Sirkelle menneestä kymmenestä vuodeta ja menestystä niille tuleville, toivottavasti monille vuosille! 

Minusta yksi elämän hienoja hetkiä on se kun saa oppia tuntemaan ihmisiä joissa on sisäinen hehku ja rakkaus sitä kohtaan mitä tekee. Sirke on juuri sellainen ihminen. Hänellä on ihana liike täynnä kauniita vaatteita, koruja ja kenkiäkin. Liike on kerrassaan kaunis paikka täynnä kauniita asioita. Sirken kaltaisen ihmisen kanssa tekemisissä oleminen piristää päivää ja saa uskomaan että meillä on täällä maailmassa vielä paljon kaunista. 
Ja me ihmiset tarvitsemme kauniita asioita. Toivon sydämestäni että keksimme jatkossakin yhteisiä juttuja. 


Lisää näytöstä, nyt upeat kampaukset pääosassa!

Seuraavana päivänä sain viettää vielä aikaa sekä ihanan Millan että toisen ihanuuden Viivin kanssa. Viivi on yksi niistä Miss Suomista, jotka ovat osanneet käyttää sen tuomat kontaktit ja julkisuuden positiivisesti. Hän on samalla säilyttänyt sen ihanan ihmisen ennallaan joka hän oikeasti on. Taas voin vain todeta olevani etuoikeutettu kun saan kutsua häntä ystäväkseni, kuunnella hänen ajatuksiaan, iloja ja murheita ja jakaa omani hänen kanssaan. Viivissä löytyy myös juuri sitä sisäistä kauneutta jota arvostan henkilökohtaisesti ulkoista paljon, paljon korkeammalle, vaikkakin Viivillä on myös ulkoista upeutta vaikka muille jakaa 


Viivi ja Milla 

Mielenkiintoista oli seurata ammattinsa osaavien kampaajien työskentelyä mallien kanssa, kun he valmistelivat värjäykset ja kampaukset Matrixin hiusnäytöstä varten. Yksi niistä asioista joista todella pidän, on seurata ihmistä joka osaa sen mitä tekee. Miten taitavasti mallit saivat erilaisia kampauksia hiuksiinsa, miten itse katsoin jotakin työtä keskeneräisenä ja mietin että mitähän siitäkin tulee – ja sitten näin sen valmiina, upeana, juuri sille ihmiselle sopivana kruununa. Sillä niin hän se on, hiukset ovat naisen kruunu. Ja upeat hiukset ovat upea kruunu.




Yleisö sai seurata kampausten tekemistä


Tunnelma oli aivan loistava kun huoneen täytti paikalla olevien kampaajien kannustus ja tsemppaus kampauksia esitteleville malleille. Hyvä musiikki siivitti upeaa näytöstä. Kaiken kaikkiaan tilaisuus onnistui loistavasti, kiitos Satu-Maarit ja Tommy kun kutsuitte meidät mukaan. Oli positiivinen kokemus olla mukana tässä kaikessa takahuoneen kiihkeästä tunnelmasta lavan iloiseen fiilikseen. Kuten jo aikaisemminkin totesin, ihminen kaipaa kauneutta.



Miten kauniita ihmiset ovatkaan kun he muistavat hymyillä ja ovat iloisia!

Satin Circus viihdytti yleisöä hiusnäytöksen jälkeen


Kauneutta tarvitaan

Minulla oli kaunis loppuviikko, josta ammentaa jaksamista kevään kiireisiin. Toivon, että jokainen voisi elämässään viettää kauniita hetkiä. Sitä ei ole aina mahdollista saada samoin kuten itse viime viikolla, mutta voin suositella vaikkapa kauniiden vaatteiden sovitusta ja hetken ihailua, vaikka ei olisikaan mahdollisuutta juuri nyt ostaa uusia vaatteita. Myös luonto tarjoaa uskomattoman kauniita hetkiä kun vain hetken hiljentää tahtiaan ja tutustuu luonnon ihmeisiin, joilla meitä hemmotellaan joka päivä – kun vain maltamme pysähtyä niitä ihailemaan. 



Lauantaina katsoin sivusta pienen tytön hassuttelua isänsä kanssa bussia odotellessa ja kuulin erään naisen sanovan ”Onko mitään niin ihanaa kuin pieni tyttö”  Mietin asiaa hetki sitten tätä kirjoittaessani ja totesin, että se ehkä on ihanaa, mutta mielestäni kaikkein kauneinta on sisäisesti kaunis ihminen, onhan sitten minkä ikäinen tahansa.

Tehdään yhdessä maailmasta kaunis paikka, unohtamalla katkeruus, iva, kiusaaminen, kateus, turha pelko ja epäluuloisuus toisiamme kohtaan. Autetaan toisiamme aina, kun huomaamme apua tarvittavan, tehdään pieni tekoja, jotta toiset tulevat iloiseksi. Ilman että mietimme ”mitä minä siitä hyödyn” ja yhtäkkiä huomaamme miten paljon kaikki näyttää kauniimmalta kun olemme itsekin sisäisesti kauniimpia. 

Kauneus on se mitä me tarvitsemme. Aito kauneus, se kumpuaa sisältämme.


Lämpimin ajatuksin

Riikka

     

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Oikeus puhua pahaa?


Ihmisillä on kautta aikain ollut taipumus kertoa negatiiset mielipiteensä helpommin kuin positiiviset. ”Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas” sanoo jo vanha sanalaskukin. Internet, erilaiset keskustelupalstat ja sosiaalinen media yleensäkin ovat nostaneet tämän pahan kellon aivan uuteen ulottuvuuteen. On ikään kuin muotia haukkua toisia ihmisiä.

Internetin, sosiaalisen median ja vapaan sanan kirous
Joskus puhuttiin siitä miten lehtien kommenttipalstoilla tai erilaisilla keskustelupalstoilla pitäisi olla mahdollisuus kommentoida vain omalla nimellä, eikä ollenkaan nimimerkillä. Näin ajateltiin hillittävän haukkumisia ja negatiivisa asioita, jopa kiusaamiseksi asti yltyviä keskusteluja. Ei auta enää. Koulumaailmassa tuli ensin ”muotiin” varsinkin tyttöjen kohdalla se, että yhtä kiusattiin sosiaalisen median kautta. Nyt tämä ikävä ”teinimeininki” on tarttunut taudin lailla aikuisiin, itseään täyspäisinä pitämiin ihmisiin.

Missi – kaikki saa siis haukkua?
Missikisat ovat aina aiheuttaneet kommentointia, varsinkin negatiivista. Tähän asti tyypillisimpiä ovat olleet ” Lopetetaan nämä karjamarkkinat, eivät ne kiinnosta ketään” ”En jaksa olla kiinnostunut” -tyyppiset kommentit. Näitä kommentteja sitten on jaksettu käydä kirjoittamassa palstoille, sellaisillekin joihin pitää kirjautua voidakseen kommentoida. Itse en ole suuremmin kiinnostunut jääkiekosta tai formuloista tai oikeastaan mistään urheilusta. Mutta en käy formulakisojen tai maailmanmestaruuskisojen aikaan kirjoittelemassa näille palstoille ”miksi ne jaksavat luistella sen kiekon perässä kun jokaisella olisi varaa ostaa oma, ei kiinnosta yhtään” tai ”miksei koko formulasirkusta lopeteta, luontoakin säästettäisiin, eikä ketään oikeasti kiinnosta” Koska minua ei ihan oikeasti kiinnosta, niin silloin kommentoi. Kommentointi aina osoittaa, että jollain lailla kiinnostaa. Osa näistä kommentoijista varmasti haluaisi avoimesti seurata, ehkä fanittaakin muttei kehtaa, osa haluaisi ehkä olla jollakin lailla mukana tai muuta. Osa on vain kateellinen kun luulee sen olevan jotain ainutkertaisen ihanaa elämää josta on jäänyt itse paitsi. Mutta osa kommentoi näin varmasti ihan senkin takia että on hauska mollata jotain mitä muutkin mollaa, tuntea itsensä vähän paremmaksi. Ja ihan vaan purkaa omaa huonoa oloa.

Toinen kommentointityyli on ollut tähän asti se miten ”kadulla, kassalla naapurissa tai ihan missä vaan tulee vastaan kauniimpia” No varmasti voi tullakin, onhan niitä kauniita naisia ympäri Suomen jotka eivät halua kilpailla näissä kisoissa. Koska kuitenkin tilanne on se että eivät ne kisat ihan aikuisten oikeasti kaikkia kiinnosta.  :) Toisaalta voidaan myös kysyä, että jos joku nuori kaunis ja fiksu nainen katsoo kisailijoiden saamia kommentteja, niin ei kyllä mukaan halua jos hiukankin on epävarma jostakin asiasta itsessään. Julkisuudessahan ei paljon näitä ihmisiä kannusteta. Julkisesti haukutaan aina jonkin missikisan alkaessa yleensä kaikki finalistit joko yhdessä tai erikseen. Ja vaikka kaikki oli tosi kamalia kommenttien perusteella, niin aina voittajakolmikon selvittyä, aivan väärät tytöt sijoittuivat, paljon parempia olikin yhtäkkiä niissä yleensä seitsemässä tytössä jotka eivät sijoittuneet ja jotka kisan alussa olivat kaikki ihan kauheita. Joku sanoo, etteivät fiksut tytöt hae kisoihin, kun kaikissa tietokysymyksissä tulee tyhmiä vastauksia. Samat kysymykset voisi esittää saman ikäisille ihmisille kadulla, niin naisille kuin miehillekin. Vähän vanhemmillekin. Iso osa ei tietäisi kaikkia vastauksia oikein. Ja siihen kun lisätään se jännitys mitä näillä nuorilla naisilla on tilanteessa, ei ole mikään ihme vaikka vastaukset menevät mönkään. Ja ei kaikkea sellaista tarvitse tietää mikä ei kiinnosta. Mutta tottahan sekin on, että jos on riittävän fiksu, niin miksi hakeutuisi ehdoin tahdoin koko kansan haukuttavaksi?

Kritiikistä on tullut haukkumista, melkein kiusaamista
Uusi Miss Helsinki sai jokin aika sitten kokea julkisuuden kirot hyvinkin raa’asti. Minulla oli oma suosikkini kisassa, ja sen takia luonnollisesti olin pettynyt kun hän ei voittanut. Olin totta kai sitä mieltä että hän olisi ollut paljon parempi kuin voittaja. :) Omassa lähipiirissäni purin mieltäni siitä miten minun suosikillani oli tämä tai tuo parempi kuin voittajalla. Mukaan otin sellaisia elementtejä jotka tiesin suosikillani olevan kunnossa, osa sellaisia ominaisuuksia joita ei näe, vaan jotka tiesin koska tunsin hänet. Voittajaa en tuntenut, mutta se ei estänyt minua tutussa porukassa vertailemaan keskenään kahta ihmistä joista toisen tunsin ja toista en. Mutta ei olisi tullut mieleenkään haukkua voittajaa julkisesti, vaan kannustaa omaa suosikkiani eteenpäin omalla polullaan. Kuitenkin se jos olisimme tässä kohdin nähneet julkisuudessa vastaavia kommentteja mikä oli oma ajatukseni heti kisan jälkeen, se olisi ollut inhimillistä. Kun kannattaa jotain jossakin kisassa, ihminen yleensä näkee ne hyvät jutut vain siinä omassa suosikissaan. Jääkiekkoa seuraavien ystävieni kuulen välillä sanovan jonkun joukkueen olleen ottelussa selvästi parempi, mutta toisen joukkueen voittaneen koska se teki enemmän maaleja. Kuitenkin fakta on se, että historian kirjoissa parempi joukkue on se, kumpi tekee enemmän maaleja. :) Nyt ei kovinkaan paljon kuitenkaan ollut niitä kommentteja joissa olisi sanottu että numero se ja se olisi ollut parempi, vaan hyökättiin suoraan voittajan kimppuun. Kuten sanoin en häntä tunne, mutta hänen puolestaan alkoi harmittamaan ja toivon ettei hän lähde näitä sen enempää kommentoimaan, jotta asia hiljalleen unohtuu ja hän saa keskittyä tehtäviinsä ja omaan elämäänsä. Tässä yhteydessä moni puolusteli, että kun on kauneuskilpailuun lähtenyt, niin on lähtenyt arvosteltavaksi ja pitää kestää kaikki eikä kukaan saa puolustella tyttöä tai arvostella haukkujaa koska kyseessä on vapaaehtoisesti kritisoitavaksi (haukuttavaksi) lähtenyt ihminen. Ja höpö höpö. Eikä ole. Ei kukaan kauneuskilpailuun lähtevä nainen lähde yleisön haukuttavaksi vaan kisaillakseen siitä kuka on paras hoitamaan ne tehtävät jotka voittajan tehtäväksi tulee.


 Miss Helsinki kolmikko 2015 
Rosanna, Cheyenne ja Viivi



Miss Helsinki -kisan ehdottomasti parhaasta talent osuudesta vastasi tänä vuonna Viivi Bäck tankotanssillaan. Sen lisäksi että hän oli tässä lajissa todella taitava, hän myös näytti hyvältä koko esityksen ajan.


Miksi sitten ei vaan valita kauneinta?
Joskus kuulee ihmettelyä miksi ei vaan valita sitä kauneinta. No kuka sitten sanoisi kuka on kaunein? Kauneus on katsojan silmissä ja hyvin subjektiivinen käsite. Jos missiltä ei taas muuta odotettaisi kun ulkoista kauneutta, miksi järjestää kisa jossa tutustutaan tyttöjen luonteisiin ja paineensietokykykyyn? Miksi ei vaan katsota valokuvia tai aseteta tyttöjä riviin ja todeta että tässä on se kaunein. Tunnin homma ja voittaja on valittu. Näin ei toimita koska voittajan monessa kisassa tulee voittonsa jälkeen tehdä erilaisia tehtäviä, tulla toimeen ihmisten kanssa ja edustaa. Hänen pitää olla mahdollisimman hyvä sekoitus ulkoista ja sisäistä kauneutta, hyvää luonnetta ja fiksuja käytöstapoja. Se ei selviä hetken katsomisella. Vielä enemmän kisojen tuomaristojen olisi hyvä tutustua tyttöihin mitä heillä nyt on mahdollisuus. Sen järjestäminen käytännössä on kuitenkin hankalaa.  Itselläni on ollut onni tutustua moniin tällaisiin nuoriin naisiin, ja moni heistä pärjää hyvin ja luo omaa uraansa. He ovat niitä todellisia voittajia. Eikä sitä paitsi hyviin tapoihin yksinkertaisesti vaan kuulu toisen ihmisen julkinen haukkuminen. Jos on jotain parannusehdotuksia, niin suoraan kyseiselle henkilölle ja asiallisesti annettu palaute on tervetullutta. Jokainen heistä on iloinen saadessaan oikeasti rakentavaa palautetta. Kannattaa kokeilla jos on muutakin sanomista kuin että joku on ruma. Ei kukaan kauneuskilpailun osallistuja ruma ole yleisillä mittapuilla mitattuna. Sisäisestä kauneudesta nämä julkisesti netin palstoilla kommentoivat eivät suurimmassa osassa tapauksista tiedä mitään, koska eivät näitä naisia tunne. Omilla kommenteillaan he kuitenkin osoittavat itse olevansa sisäisesti niitä rumimpia.

Millaisia ovat nämä haukkujat omassa elämässään?
Mitä kertoo tämä haukkuja itsestään? Haluammeko antaa lapset hoitoon perhepäivähoitajalle joka katsoo olevansa oikeutettu julkisesti haukkumaan toista rumaksi ja joka selkeästi kertoo käytöksellään että on ihan ok haukkua ja painaa toista ihmistä alas? Haluammeko nämä ajatukset ja mielipiteet omaavan ihmisen opettavan lapsiamme? Sellaisen ihmisenkö haluamme työtoveriksemme? Kampaajaksemme? Lääkäriksemme?Avoimesti annamme sellaisen kuvan että on ok arvostella kovin sanoin ihmisen ulkonäköä, kun hän nyt kerran on kauneuskilpailuun mukaan lähtenyt. Koko kauneuskilpailu on sanana vanhentunut, nykyaikana ei missien pelkkä kaunis ulkonäkö riitä jos he haluavat menestyä siinä työssä ja tehtävissä joita heille näiden kisojen jälkeen tulee. He tarvitsevat paljon muuta. Itse en ainakaan halua elämääni ihmistä jonka mielestä kenellä tahansa on oikeus haukkua toista ihmistä ja keksiä mitä rumempia tapoja ilmaista negatiivisia asioita julkisesti. 

Miksi joku haluaisi olla tekemisissä ihmisen kanssa jonka kuva toisesta muodostuu vain kuvissa nähtyyn kauneuteen? Jonka mielestä toista on ihan ok kiusata. Ovatko nämä ihmiset niitä entisiä koulukiusaajia ja jopa nykypäivänä työpaikkakiusaajia? Vai purkavatko he näihin nuoriin naisiin kaiken sen pahan olon mitä haluaisivat sanoa lähellään oleville ihmisille. Kun oma elämä on pielessä eikä muillakaan saisi sen takia mennä kivasti.

Kun suomalainen edustaa ulkomailla
Kun kotimaan kisat ovat ohi ja mahdollisesti mennään ulkomaille kisaamaan, niin siitähän se riemu repeää, kaikki on ihan pielessä. Ja jokaisella on tietysti oikeus haukkua julkisesti. Totta kai kun kerran sinne on lähtenyt. Kaikki kritisoivat, mutta kukaan ei tarjoa apuaan ennen kisoja. Siis vilpittömästi tarjoa apuaan. Monen maan missi on varmasti sellainen, etteivät sen maan kansalaiset jokainen ihan aidosti usko sijoitukseen, mutta mikä mahtava kannustus! Jokainen, joka jotain sanoo, uhkuu uskoa omaan edustajaan ja kannustusta satelee. Se vaikuttaa suoritukseen aivan varmasti jos voit lukea kannustavia kommentteja oman maasi kansalaisilta. Yritä itse tehdä ihan mitä vaan, vaikka pitää puhe ja miettiä kahta vaihtoehtoa, ennen puhetta ihmiset kannustavat sinua tai lyttäävät sinut ja etsivät heikkoja kohtiasi tuodakseen ne kaikkien tietoon. Aivan varmasti vaikuttaa.

Toki on tunnustettava, etten esimerkiksi Miss Universumissa usko ihan pian nähtävän Miss Suomea voittajana. Ja tässä kohdin on turha puhua Lolan suorituksesta. Lola veti hienosti ja muistan vieläkin miten ylpeä siitä olin. Lola on upea vieläkin. Mutta maailma on muuttunut ja ne kisat ovat muuttuneet, raha ratkaisee entistä enemmän sielläkin. Mutta 15 parhaan joukkoon meillä olisi mahdollisuus kyllä. Siispä nyt kun kohta alkaa uusi Miss Suomen etsintä, kannustetaan koko finaalikymmenikköä kiertueen ajan ja jatketaan entistä kannustavampaa kommentointia kun nämä kolme valittua lähtevät maailmalle kisaamaan. Hyvinhän edustajamme tänä vuonna kaiken kaikkiaan pärjäsivät, tuli sijoitus kahdessa kisassa kolmesta! 


Milla Romppanen piti finaalissa hyvin vaikuttavan puheen jonka kuultuaan varmasti jokainen ymmärsi että hänellä on sitä paljon puhuttua sisäistä kauneutta. 
Hän sijoittui upeasti Miss International kisassa neljänneksi perintöprinsessaksi.




Krista Haapalainen urheilullisena naisena nappasi Miss Sport tittelin, pääsi tanssimaan tämän ihanan tanssinsa Myrskyluodon Maijan tahtiin finaalilähetyksen alkuun. Hän sijoittui hienosti 25 parhaan joukkoon!


Bea Toivonen edusti Suomea Miss Universum kisassa.Upea edustaja meillä tänä vuonna olikin. Pituutta riitti ja olemus oli säteilevä. Kyseinen kisa on pitkä ja siellä aurinkoisena loppuun asti jaksaminen ei onnistu kaikilta. Kiitos Bealle jaksamisesta. 
Eikä ero näiden kahden välillä (Columbia/Suomi) ole missään tapauksessa niin suuri että siitä pitäisi kommentoida niin rumasti. 

Bea on kaunis ja upea nuori nainen!




Miss Suomi vai Miss Universum
Miss Universum kisa puhuttaa joka vuosi, jos edustajamme sanoo menevänsä katsomaan ja kokeilemaan miten pärjää, kommentit julistavat heti, että ei kai sinne kannata mennä, jos ei tähtää voittoon.  Kun taas edustajamme sanoo pyrkivänsä voittoon, hänet teilataan heti, ettei hän nyt mitenkään voi voittaa. Ja kisan jälkeen palaute on murskaavaa. Paljon suurempi kysymys onkin haluammeko me hyvän Miss Suomen vai Miss Universum menestystä?

Hyvä Miss Suomi on helposti lähestyttävä, muita ymmärtävä persoona. Kaunis sisäisesti ja ulkoisesti, ottaa huomioon muut ihmiset ja tykkää tehdä heidän kanssaan töitä. Sellainen perus suomalainen ihminen, jota kaikki pidämme mukavana ja fiksuna. Ei liian itseään korostava. Pärjätäkseen kansainvälisesti varsinkin Miss Universum kisassa taas pitää olla positiivisesti itserakas, itseään kaikkia muita parempana esiin tuova ihminen joka on valmis työntymään esille joka paikassa. Tulla ”lattarien” kanssa lavalle ja olla siellä sellainen joka julistaa pelkällä olemassaolollaan että hän on ehdottomasti paras. Niin ihania ihmisiä kun varmasti nämäkin nuoret naiset siviilissä ovat, sellainen persoona ei välttämättä ole paras Miss Suomi, koska me emme ole sellaiseen käytökseen tottuneet.

Suomalainen ei osaa eikä tarvitsekaan osata koko ajan nostaa itseään muita paremmaksi johonkin tehtävään. Se ei ole osa kansallista käyttäytymismalliamme. Minusta on hyvä kun ei ole. Me emme puhu turhia, vaan pidämme sen minkä sanomme. Sellaisia me olemme me suomalaiset ja se on minun mielestäni oikein hyvä niin. Jos siis haluamme menestystä juuri tässä kisassa, pitää meidän kouluttaa edustajamme olemaan kilpailukykyinen lavalla ja muissa vastaavissa tilanteissa. Meidän pitää opettaa häntä laittamaan itsensä juuri niin kun se on hänelle parasta, meidän pitää pukea hänet mitä loistavimpiin asuihin. Nyt edustajallamme oli hyvät asut, mutta niiden pitäisi olla jotain ylimaalisen ihanaa ja erilaista jotta hän erottuisi niistä muista, koska hänen pitäisi saada vaatteilla vielä lisäpisteitä, muilla kun on muita etuja joita valitettavasti suomen missi ei saa.

Kisat liiketaloudellisessa mielessä
Miten yli muiden loistavat asut ja muut asiat sitten onnistuisivat, siihen tarvitaan rahaa. Vasten yleisiä luuloja ja käsityksiä, missikisojen järjestäminen Suomessa ei ole mikään loistava business. Kyllä siinä pitää olla kiinnostusta ja aitoa halua olla siinä mukana, jos siihen lähtee rahan ansaitsemistarkoituksessa, tulee loppu hyvin pian ja kiinnostus lopahtaa. Kisan järjestäjän tulee ajatella kilpailijoita, jotta heillä olisi kisan aikana asiat hyvin ja että kaikki sujuisi. Kisan ja esimerkiksi Miss Suomi kiertueen järjestäminen vie aikaa ja se maksaa. Vaikka kisalla on sponsoreita, kyllä se raha kisan puitteissa kaikki meneekin. Joten sen tahon joka haluaa nyt oikeasti ja niin kovin intohimoisesti Miss Suomen menestyvän kansainvälisesti, tulisi investoida kisaan tai hankkia sille sponsoreita jotta järjestäjillä olisi mahdollisuus kouluttaa ja kustantaa kaikki mukaan mitä tarvitaan tekemään se ylivoimainen vaikutus. Eikä siinä valitettavasti vielä kaikki. Suomella ei ole kisassa sellaisia sponsoreita kuin monilla mailla, hiukset, meikit, puvustus jne. On luonnollista että se vaikuttaa tämän tyyppisessä kisassa. Näiden maiden tytöillä on lähtökohdat aina vähän paremmat. Heille riittää että he ovat hyviä, Suomen edustajan pitää olla loistava joka tasolla kilpaillakseen tasapäisesti. Vähän kuin se sanonta että naisen pitää olla kaksi kertaa niin hyvä kuin miehen että olisi työssään yhtä hyvä muiden mielestä. Puhumattakaan monen maan todella huomattavista rahoitusosuuksista, Suomi taas osallistuu sillä ns. pakollisella osuudella. Nyt siis on mahdollisuus kannustaa rahallisestikin jos tämä kansainvälinen menestys on jollekin niin tärkeä että kun sitä ei tule pitää kaikki mukana olijat julkisesti haukkua.

Jos kokeilimmekin positiivisuuden voimaa
Voisiko ajatella jatkossa että kannustaisimme kaikkia Suomessa kisoihin osallistuvia, hakisimme heissä hyviä asioita. Kun jokin missikisa on ratkennut, lohduttaisimme ja kannustaisimme omia suosikkejamme eteenpäin jos juuri siinä kisassa ei tärpännyt ja olisimme iloisia voittajan puolesta, onnitellen häntä aidosti. Ja kun joku suomalainen edustaa meitä ulkomailla, kannustaisimme täysillä häntä sekä kisan aikana että sen jälkeen, menestyksestä huolimatta. Voisimme saada jopa pieniä ihmeitä aikaan. Ja mitä se kertoisikaan meistä suomalaisista ihmisinä tuonne muualle maailmaan. On turha kuvitella etteikö siellä huomattaisi että me vain haukumme omiamme. Kokeillaanpa nyt ensin seuraava vuosi olla positiivisia kaikille, niin näemme mitä siitä seuraisi. 

Nyt on hyvä aloittaa, Miss Suomi 2015 kun alkaa ihan pian :)


Positiivisesti 

Riikka