Kaikki me vanhenemme
Kaikkia ihmisiä, ihan jokaista, yhdistää yksi asia.
Me
kaikki vanhenemme, ellei aikamme kuolla ole jo nuorena. Lopuksi kaikki
kuolemme. Jokaisena päivä voimme vaikuttaa siihen, millainen muisto meistä jää.
Vanhenemista vastaan moni taistelee kovastikin, käyttää uskomattoman
määrän rahaa, aikaa ja tarmoa sen estämiseksi. Ulkoisesti nykyajan kirurgia ja
erilaiset nostavat, kiristävät ja muotoilevat tuotteet ehkä vähän auttavatkin
ainakin jonkun aikaa. On myös surullisia tapauksia, joissa kirurgia on ehkä
nuorentanut jossain mielessä, mutta samanaikaisesti saanut ihmisen näyttämään
jos nyt ei hirviöltä, niin ainakin kaikkea muuta kuin luonnolliselta. Itselläni ei onneksi koskaan ole ollut mitään ongelmaa
omista vuosista, lukuun ottamatta ehkä vuoden 1982 kevättä, kun kovasti odotin
sen 18 vuoden täyttyvän, jotta pääsin silloisen jo täysi-ikäisen poikaystävän
kanssa ravintolaan. :)
Kuulun siihen käsittääkseni vähemmistön muodostavaan
ihmisryhmään, joka hyvinkin aktiivisen nuoruuden jälkeen jämähti - ei niin
liikunnalliseksi. Olen ainakin ymmärtänyt, että aktiivinen liikunta on kuin
huumetta, ettei siitä sitten enää halua luopua, kun sen on aloittanut. Itsellä se
jäi joskus olosuhteiden muuttuessa joksikin aikaa, eikä koskaan tullut
takaisin. Siksi vanheneminen toki näkyy
ja tuntuu fyysisesti, joku sairauskin on onnistunut kipuamaan kyytiin. Mutta
henkinen puoli on kunnossa, ei stressiä vuosista eikä peilikuvasta. Aikanaan
synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että synnytyksessä on puolet fyysistä ja puolet
henkistä kuntoa. Totesin että hyvin se sitten menee kun puolet on kunnossa. Ja
hyvin meni, vaikka fyysisesti oli odottamattoman raskas ponnistus. Ajattelen
että vanheneminen on samanlaista, puolet on fyysistä ja puolet henkistä. Joten
homma hanskassa :)
Olen totta kai tietoinen siitä tosiasiasta, että huonolla
tuurilla voi tuo fyysinen vanheneminen ottaa erä- ja otteluvoiton aikanaan.
Mutta olen tajunnut yhden aivan mahtavan asian omassa vanhenemisessani: ei enää
tarvitse koittaa tehdä vaikutusta kehenkään eikä miellyttää ketään. Voi elää
sellaista elämää kuin haluaa, ottaen luonnollisesti huomioon rakkaimmat
ihmiseni ja taloudellisen tilanteen. Enkä luonnollisesti loukkaa tahallisesti
ketään, mutta ei tarvitse ”mielistellä”. Se on mahtava vapauden tunne!
Uusi blogi vanhan rinnalle
Miksi päätin kirjoittaa uutta blogia? Siksi, että aina
välillä mieleen tulee asioita joista haluan sanoa ajatuksiani. Kirjoitan
vaihtelevan aktiivisesti blogia osoitteessa http://taloushallintoa.blogspot.fi/ Niiden kirjoitelmien aihepiirinä on kuitenkin
vahvasti taloushallinto. Taloushallinto on osa elämääni, hyvin iso osa sitä.
Lähtemätön osa. Mutta se ei ole koko elämä. Minussa on muutakin. Koska sen
blogin kirjoitelmia seuraavat muutamat ihmiset lukevat sitä juuri sen vuoksi
mitä sinne kirjoitan, en halua pitkästyttää heitä tarinoimalla omia
höpötyksiäni sinne sekaan :)
En tiedä tuleeko ketään kiinnostamaan oikeasti koskaan mitä
höpisen tänne. Mutta kuten aluksi kerroin, vanhenemisen etuja on se, ettei
tarvitse miellyttää muita, joten en välitä jos kukaan ei lue. Enkä vielä edes
itsekään tiedä mitä tulen kirjoittamaan, mutta jos jotakuta kiinnostaa,
tervetuloa yhdessä kanssani seuraamaan mitä saan aikaiseksi :)
Iloisin ajatuksin
Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti