tiistai 2. joulukuuta 2014

Alun ajatuksia

Kaikki me vanhenemme
Kaikkia ihmisiä, ihan jokaista, yhdistää yksi asia. 
Me kaikki vanhenemme, ellei aikamme kuolla ole jo nuorena. Lopuksi kaikki kuolemme. Jokaisena päivä voimme vaikuttaa siihen, millainen muisto meistä jää.
Vanhenemista vastaan moni taistelee kovastikin, käyttää uskomattoman määrän rahaa, aikaa ja tarmoa sen estämiseksi. Ulkoisesti nykyajan kirurgia ja erilaiset nostavat, kiristävät ja muotoilevat tuotteet ehkä vähän auttavatkin ainakin jonkun aikaa. On myös surullisia tapauksia, joissa kirurgia on ehkä nuorentanut jossain mielessä, mutta samanaikaisesti saanut ihmisen näyttämään jos nyt ei hirviöltä, niin ainakin kaikkea muuta kuin luonnolliselta. Itselläni ei onneksi koskaan ole ollut mitään ongelmaa omista vuosista, lukuun ottamatta ehkä vuoden 1982 kevättä, kun kovasti odotin sen 18 vuoden täyttyvän, jotta pääsin silloisen jo täysi-ikäisen poikaystävän kanssa ravintolaan. :)

Kuulun siihen käsittääkseni vähemmistön muodostavaan ihmisryhmään, joka hyvinkin aktiivisen nuoruuden jälkeen jämähti - ei niin liikunnalliseksi. Olen ainakin ymmärtänyt, että aktiivinen liikunta on kuin huumetta, ettei siitä sitten enää halua luopua, kun sen on aloittanut. Itsellä se jäi joskus olosuhteiden muuttuessa joksikin aikaa, eikä koskaan tullut takaisin. Siksi vanheneminen toki näkyy ja tuntuu fyysisesti, joku sairauskin on onnistunut kipuamaan kyytiin. Mutta henkinen puoli on kunnossa, ei stressiä vuosista eikä peilikuvasta. Aikanaan synnytysvalmennuksessa kerrottiin, että synnytyksessä on puolet fyysistä ja puolet henkistä kuntoa. Totesin että hyvin se sitten menee kun puolet on kunnossa. Ja hyvin meni, vaikka fyysisesti oli odottamattoman raskas ponnistus. Ajattelen että vanheneminen on samanlaista, puolet on fyysistä ja puolet henkistä. Joten homma hanskassa :)

Olen totta kai tietoinen siitä tosiasiasta, että huonolla tuurilla voi tuo fyysinen vanheneminen ottaa erä- ja otteluvoiton aikanaan. Mutta olen tajunnut yhden aivan mahtavan asian omassa vanhenemisessani: ei enää tarvitse koittaa tehdä vaikutusta kehenkään eikä miellyttää ketään. Voi elää sellaista elämää kuin haluaa, ottaen luonnollisesti huomioon rakkaimmat ihmiseni ja taloudellisen tilanteen. Enkä luonnollisesti loukkaa tahallisesti ketään, mutta ei tarvitse ”mielistellä”. Se on mahtava vapauden tunne!

Uusi blogi vanhan rinnalle
Miksi päätin kirjoittaa uutta blogia? Siksi, että aina välillä mieleen tulee asioita joista haluan sanoa ajatuksiani. Kirjoitan vaihtelevan aktiivisesti blogia osoitteessa http://taloushallintoa.blogspot.fi/  Niiden kirjoitelmien aihepiirinä on kuitenkin vahvasti taloushallinto. Taloushallinto on osa elämääni, hyvin iso osa sitä. Lähtemätön osa. Mutta se ei ole koko elämä. Minussa on muutakin. Koska sen blogin kirjoitelmia seuraavat muutamat ihmiset lukevat sitä juuri sen vuoksi mitä sinne kirjoitan, en halua pitkästyttää heitä tarinoimalla omia höpötyksiäni sinne sekaan :)

En tiedä tuleeko ketään kiinnostamaan oikeasti koskaan mitä höpisen tänne. Mutta kuten aluksi kerroin, vanhenemisen etuja on se, ettei tarvitse miellyttää muita, joten en välitä jos kukaan ei lue. Enkä vielä edes itsekään tiedä mitä tulen kirjoittamaan, mutta jos jotakuta kiinnostaa, tervetuloa yhdessä kanssani seuraamaan mitä saan aikaiseksi :)


Iloisin ajatuksin

Riikka




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti