Kuvitettua juttua Pitsimissikilpailusta 2015 osa 2 :)

Pitsimissikilpailun haku on todenteolla alkanut tälle vuodelle joten palataanpa tässä vielä taaksepäin viime kesän kilpailuun. Nyt yhteenveto finaalipäivästä. Kuten edellisessä postauksessakin, on tarkoitus kertoa sanoin ja kuvin päivän kulusta ja samalla kiittää kaikkia kisan onnistumiseen vaikuttaneita yrityksiä, ihmisiä ja ihan kaikkia.

Ensimäinen osa: http://ihmisenlampoa.blogspot.fi/2015/10/kuvitettua-juttua-pitsimissikilpailusta.html

23.7.2015 Torstai, toinen päivä

Torstaiaamu alkoi taas Cumuluksen maittavan aamupalan jälkeen Tukkapajan hellässä huomassa. Finalistit saivat upeat kiharakampaukset ja jokaisen kauniita piirteitä korostavat meikit. Tukkapajassa meikkauksissa auttamassa oli Vuoden 2006 Pitsimissi Iina Laine. Kampaukset ja meikkaus kymmenelle finalistille kestävät luonnollisesti jonkun aikaa, tämän ajan käytimme bikinisovituksissa niiden kanssa jotka eivät juuri istuneet tuolilla. Alusasuliike Helmi Raumalla tarjoaa huikean valikoiman uima- ja alusasuja. Sovitusten lomassa oli mukavasti aikaa jutella asiakkaiden kanssa ja kirjoitella halukkaille nimmareita missikortteihin. Jokaiselle finalistille löytyi juuri hänelle sopivat bikinit, sellaiset missä he näyttivät hyvältä.

http://www.alusasuliikehelmi.fi/ 

https://www.facebook.com/Alusasuliike-Helmi

https://www.cumulus.fi/hotellit/cumulus-rauma

https://www.facebook.com/cumulus.fi

http://sarintukkapaja.fi/

https://www.facebook.com/Tukkapaja

Pitsimissi 2006 Iina Laine oli mukana meikkaamassa kauniita finalistejamme

Katukuvassa kymmenikkö oli upea näky yhtenäisesti puettuna Rakastunut Raumaan -kasseineen :)

Alusasuliike Helmin bikineissä kepasi poseerata 

Kun bikinit oli jokaiselle löydetty, matka jatkui lounaalle Cafe Passioniin Keskuspuiston laidalle. Cafe Passion tarjosi meille maukkaat ja runsaat salaatit, jotta jaksoimme taas jatkaa finaaliin asti. Lounaalta jatkoimme nykyisen kauppakeskus Wännin tiloihin tutustumaan hyväntekeväisyyskohteemme rintaliiviteokseen, teos on paitsi kaunis myös hyvin tunteisiin vetoava ja koskettava. Rintasyöpään sairastuu yhä nuorempia naisia ja yhä nuoremmat myös menehtyvät tähän sairastuneen koko lähipiiriä koettelevaan sairauteen. Ja vaikka sairaudesta onneksi iso osa myös toipuu, ei elämä enää ole sen jälkeen entisensä. Siskot tekevät todella tärkeää työtä antaessaan vertaistukea sairastuneille.

https://www.facebook.com/cafepassionrauma

http://www.siskot.info/

https://www.facebook.com/siskot.ry

Cafe Passion tajosi finalisteille maukkaat ja runsaat salaatit lounaaksi

Cafe Passion sijaitsee kauniin Keskuspuiston äärellä

Kauniit finalistimme yhdessä koskettavan upean rintaliiviteoksen kanssa

Seuraavaksi matkamme vei Kultasepänliike Helkelän pihamarkkinoille. Ihana Anna Helkelä ohjasi kadulta ihmisiä pihamarkkinoille ja yleisöä olikin ilahduttavan paljon tutustumassa pihamarkkinoiden tarjontaan ja katsomaan kun Viivi taas esitteli finalistit samalla kun hän kertoi finalistien yllä olevista upeista koruista. Kultasepänliike Helkelän yhteistyökumppanit Kalevala koru, Lumoava, Silver Bar ja Nick Cabana muistivat kaikki tulevaa Pitsimissiä ja –prinsessoja. On mahtavaa että olemme saaneet näin upeita yhteistyökumppaneita. Pihamarkkinoilla finalisteilla oli hauskaa jutustella ihmisten kanssa ja jakaa missikorttejaan nimmareilla.

http://www.helkela.fi/

https://www.facebook.com/Kultasepänliike-Helkelä-Oy

http://www.kalevalakoru.fi/fi/

https://www.facebook.com/KalevalaKoru

http://www.lumoava.fi/

https://www.facebook.com/lumoava

http://www.nickcabana.com/sv/

https://www.facebook.com/NickCabanaWatches

http://www.silverbar.fi/

https://www.facebook.com/Silver-Bar

Kultasepänliike Helkelän pihamarkkinoilla riitti vilinää

Pihamarkkinoiden jälkeen olikin jo aika mennä vielä kerran Tukkapajan osaavien ammattilaisten hoivaan. Jokaisen finalistin hiukset ja meikit huollettiin finaalin fiiliksiin. Samalla kuvattiin jokainen finalisti upeissa bikineissään. Tuomarit tulivat paikalle ja heitä evästettiin tämän kilpailun tavoitteista löytää Pissimissiksi nuori nainen jolla sopusuhtaisen ja upean ulkonäön lisäksi löytyy oikeaa sisäistä kauneutta. Joka haluaa edustaa Raumaa, on fiksu ja esiintymiskykyinen. Tuomaristossa tänä vuonna olivat Pitsimissit 2014 Riikka Uusitalo, Pitsimissi 2013 Milla Romppanen, Cameo Boutiquen omistaja Sirke Lehtinen, Tapahtumatuottamisen ammattilainen Kaisa Löfgren Succee Oy:stä sekä Rauman kaupungin edustajana kulttuuripäällikkö Risto Kupari. Todella asiantunteva tuomaristo, joilla on hyvä käsitys siitä millainen on hyvä Pitsimissi.

Tuomariston edessä koko kymmenikkö

Finaali alkaa - onnea kaikille!

 Finaali

Tuomarihaastattelun jälkeen kohotimme maljan jokaisen finalistin kunniaksi ja onnentoivotukseksi. Kiitos vielä Tukkapajalle tilan tarjoamisesta tuomaroinnille. Se jälkeen oli aika kiiruhtaa Savilanpuistoon, jonne olikin jo kerääntynyt iso joukko ihmisiä kilpailun finaalia katsomaan. Takahuoneena toimivassa teltassa odottivat finaalin kauniit asut ja asusteet. Sekä kymmenen ihanaa nuorta tyttöä, joille puettiin Hellapuun värikkäät mekot ylle. Takahuoneessa oli varmasti yhtä monta jännittynyttä vanhempaa kuin lastakin. Finalistit saivat jokainen oman saattajansa ja he näyttivät niin suloisilta yhdessä Hellapuun asuissa. Finalisteilla oli myös jokaiselle sopivat Silmäoptikoiden kehykset. Kierros sujui hyvin ja sen jälkeen olikin aika kiittää ja palkita nuoret mallit hiuskoruilla ja toivottaa hyvää jatkoa, jokainen heistä hoiti oman osuutensa lavalla loistavasti. Ei ole lapsen/nuoren helppoa mennä lavalle tuhansien ihmisten eteen ja tehdä siellä muutamaa minuuttia ennen näkemäänsä koreografiaa, mutta nämä tytöt hoitivat sen upeasti. Samalla he saivat finalistien jännityksen kaikkoamaan, olin niin ylpeä heistä jokaisesta.

http://www.hellapuu.fi/

https://www.facebook.com/Hellapuu

http://www.silmaoptikot.fi/

https://www.facebook.com/silmaoptikot

Nopeasti finalistit opettivat ihanille saattajilleen tarvittavan koreografian <3

Ensimmäisellä kierroksella kilpaa loistivat kauniit finalistit, värikkäät Hellapuun asut ja ihanat saattajat

Finalistit eivät ehtineet kovin pitkään ehtineet tästä tunteesta nauttia kun lava jo odotti heitä bikinikierroksella. Alusasuliike Helmen bikinit loistivat lavalla kilpaa kauniiden finalistiemme kanssa. Kierroksella oli mukana Silmäoptikoiden muodikkaat ja laadukkaat aurinkolasit. Tämä lienee se kierros jota ainakin osa yleisöstä odottaa, nähdäkseen miltä finalistit oikeasti näyttävät, osa varmasti muistakin syistä. :) Jotta finalistit saivat tämän jälkeen aikaa vaihtaa asujaan, yleisölle esiintyi Rauman Naisvoimistelijoiden Florence-ryhmä. Sulavaa liikuntaa upeiden nuorten naisten esittämänä. Kaunista katsottavaa. Kilpailun viimeisenä kierroksena näimme kauniit Cameo Boutiquen juhlamekot finalistiemme yllä. Miten kauniilta he kaikki näyttivätkään!

http://cameoboutique.fi/

https://www.facebook.com/Cameo-Boutique

http://raumannaisvoimistelijat.fi/

https://www.facebook.com/Rauman-Naisvoimistelijat

Alusasuliike Helmen bikinit ja Silmäoptikoiden aurinkolasti sopivat loistavasti kauniiseen kesäiltaan

Rauman naisvoimistelijat. Florence -ryhmä

Cameo Boutiquen kesäiset juhla-asut pukivat finalistit ansaitusti viimeisellä kierroksella

Kaunis kymmenikkö, ihania nuoria naisia, joista jokaisen olisimme voineet kruunata <3

Sen jälkeen olikin tuomareiden aika tehdä lopulliset päätöksensä. Yleisö oli saanut äänestää omaa suosikkiaan sekä yhteistyöyrityksissä paperiäänestyksellä että Raumalainen.fi:n tarjoamassa nettiäänestyksessä, yhteensä ääniä annettiin tuhansia. Yleisön äänestyksen voitti raumalaislähtöinen Anna-Amanda Marva. Myös finalistit saivat keskuudestaan äänestää oman suosikkinsa, tämän äänestyksen tuloksena kilpailijoiden suosikiksi niukalla enemmistöllä valittiin Jenni Peräinen. Sen jälkeen alkoikin tuomariston valitseman kolmikon kertominen yleisölle ja finalisteille. Itse seisoin lavan reunalla ja jännitin varmaan lähes yhtä paljon kun kilpailijat. Finalisteissa oli niin monta todella hyvää ehdokasta kolmikkoon, että en todellakaan kadehdi tuomaristoa tässä tilanteessa.

https://ls24.fi/raumalainen

https://www.facebook.com/Raumalainen

Yleisön suosikki Anna-Amanda Marva. Palkintoa ojentavala Riikalla upea Pop Poro maksimekko!

Tyttöjen oma suosikki Jenni Peräinen

II Pitsiprinsessä Carita Pesonen

I Pitsiprinsessa Elina Peräntalo

Pitsimissi Jenni Peräinen

Voittajat saavat palkintonsa, yleinen hulina alkaa kun heitä haastatellaan ja kuvataan, myös viralliset kuvat otetaan ennen kuin heidät päästetään vaihtamaan vaatteitaan. Keräämme takahuoneesta omat tavaramme ja kilpailu on päättynyt ja uuden Pitsimissin vuosi alkanut. 

Finalistit onnittelevat

Anna Helkelä jakaa koru- ja kellopalkinnot

Pekka Palmu asettelee Pitsimissille KraaKraan upeat aidot käsintehdyt pitsikehykset, jotka hän saa omilla vahvuuksillaan varustetuilla linsseillä

Käymme vielä juhlistamassa uusia pitsiperheen jäseniä Ravintola Gotossa. Goton herkulliset ruuat ja juomat antavat illalle vielä arvoisensa päätöksen. Illallisella mukana oli osa finalisteja ja kaksi edellistä Pitsimissiäme. Viivillä oli syntymäpäivä ja muistimme häntä pienellä lahjalla sen johdosta. Halusimme myös muistaa Millaa ja Riikkaa ja annoimmekin heille nyplätystä pitsistä tehdyt korvakorut. Ilta oli miellyttävä ja hauska hetki kahden kiireisen päivän päätteeksi hyvässä seurassa. Seuraava päivä ja ilta on Pitsimissin, mustan pitsin perjantai.

Siitä myöhemmin. Jo nyt näistä kahdesta päivästä tuli pitkät kirjoitukset, mukava jos jaksat lukea tämänkin päivän loppuun asti.

Viiville syntymäpäiväksi luomua Lumosta

Pitsimisseille lahjaksi korvakorut - nyplättyä pitsiä luonnollisesti

Goton herkullinen jälkiruoka maistui.

Vielä erikseen kiitokset kaikille tärkeille ihmisille ja tahoille, joita ilman kilpailu ei olisi sama mitä se on nyt. Koko alkuviikon säätiedotus ennusti surkeaa säätä, vielä tiistaina säätiedotus kertoi torstaina juuri finaalin alkamisaikaan nousevasta ukkosmyrskystä, mutta ilman oli lämmin koko kaksi päivää ja finaali sujui kauniissa auringonpaisteessa. Kiitos siis ihan ensimmäiseksi upeasta säästä! :)

Kun kuljettaa varjoja mukana kaksipäivää, välttyy sateelta :) 

Rauman kaupunki järjesti kilpailupaikan, lavan, takahuoneen ja sinne tarvitsemamme huonekalut ja tarvikkeet. Iso kiitos yhteistyöstä joka mahdollisti taas kerran laadukkaat olosuhteet kilpailulle. Rauma on kaunis kaupunki jota mielellämme tuomme esiin kilpailun yhteydessä. On myös hienoa tehdä yhteistyötä kaupungin Kulttuuritoimiston ihmisten kanssa, on mukavaa olla samalla aaltopituudella heidän kanssaan.

Rauma on Pitsipääkaupunki, mutta siellä on ja tapahtuu paljon muutakin!

Hotelli Cumulus tarjosi finalisteille yösijan, enkä tänäkään vuonna voi olla ihailematta tämä hotellin vastaanoton juostavuutta ja asiakaspalvelutaitoa ja –halua. Kannattaa ehdottomasti yöpyä Cumuluksessa kun tulee Raumalle.

Tukkapaja ja sen ihanat ihmiset ovat tärkeitä tässä kilpailussa. Me täytämme Tukkapajan kahtena päivänä kilpailuun liittyvillä tavaroilla ja ihmisillä, he hoitavat meidän tarpeemme joustavasti ja samalla palvelevat muut asiakkaat mahdollisuuksien mukaan. Tukkapajaan voi aina mennä kuin menisi kotiin. Siellä ihmisistä pidetään huolta.

Kampauksia fiksailtiin ennen tuomariston haastattelua

Designhouse Hellapuun asut ja putiikin ilmapiiri on jotain sellaista, mikä vaan pitää kokea. Milona ja Vilma ovat ainutlaatuisia ihmisiä. Heidän innovatiivisuutensa ja luovuutensa antaa energiaa pakostakin. Ja ne vaatteet: värikkäitä, kauniita, laadukkaita – ja suomalaisia. Osa ommellaan putiikissa Raumalla. Kaikki, suunnittelusta kankaan valmistuksesta valmiin vaatteen ompeluun, kaikki tehdään Suomessa. Olen hyvin onnellinen siitä että löysimme heidät yhteistyökumppaniksi tälle kilpailulle!

Alusasuliike Helmi on Se raumalainen alusasuliike. Helmessä asiakas saa henkilökohtaista palvelua ja upeita uima- ja alusasuja. Kun alusasu istuu nainen sekä näyttää hyvältä että tuntee itsensä hyvännäköiseksi. Vaatteetkin istuvat peremmin. Istuvan ja itselle sopivan uima-asun merkitystä ei tarvinne edes kertoa, se on jokaiselle naiselle päivänselvää. Tinja Koivuviita hoitaa Helmeä niin että kun tarvitset palvelevaa erikoisliikettä tältä alalta, oikea valinta Raumalla on Alusasuliike Helmi. Upea juttu että Helmi on mukana pukemassa Pitsimissejä!

Kolmikko Helmen upeissa bikineissä

Cameo Boutique on liike jonka vaatteissa ja asusteissa huokuu se tosiasia että Sirke Lehtinen tekee sitä työtä mitä hän haluaa tehdä. Tässä liikkeessä kaikki naiset voivat tuntea itsensä kauniiksi.  Liike on täynnä kauniita asioita, mieli piristyy jo sillä kun viettää aikaa katsellen kaikkea kaunista mitä liikkeestä löytyy. Sen lisäksi että Cameo on täynnä kauniita vaatteita ja asusteita, on Sirke ihmisenä ulkoisen upeuden lisäksi omaa runsain mitoin sisäistä kauneutta.  Olen etuoikeutettu kun olen saanut tutustua Sirkeen.

Kokeilemalla ja sovittamalla löytyi jokaiselle juuri hänelle sopiva asu finaaliin

Pitsimissikilpailun finalistit ovat koko meidän kolmen vuoden järjestelyaikanamme saaneet kantaa sekä ennakkokuvauksista, kahden päivän minikiertueen että finaalin aikana Kultasepänliike Helkelän kauniita koruja. Yhteistyö heidän kanssaan on joustavaa ja mieltä piristävää. On ollut ilo tutustua Helkeän henkilökuntaan. Anna Helkelän huumorintaju ja elämänasenne ovat niin lähellä omaani että Annan kanssa on helppo miettiä ja suunnitella asioita. Helkelä on tuonut kilpailuun mukaan useita voittajia palkitsevia tahoja.

Lumoavan kaulakoruja 

Nick Cabanan kello

Silver Barin korvakoruja ja korutatuointeja

Kalevalakorun Suojassa -riipus 

Silmäoptikot Palmu on toinen yhteistyökumppani joka on ollut kanssamme yhteistyössä alusta asti. Silmäoptikot on Raumalla ainut raumalainen ja jopa ainut aidosti suomalainen optikkoliike. On upea juttu että he ovat kilpailun yhteistyökumppaneita. En ole henkilökohtaisesti tutustunut alan liikkeisiin kovinkaan monipuolisesti, koska olen vasta viime vuosin tarvinnut alan palveluja. Itselleni olikin päivänselvää hankkia lasit juuri Silmäoptikoilta. Kun katsoo optikkoalan kouluttautumistietoja, tämän yrityksen optikot ovat kärjessä siinä miten paljon he vuodessa päivittävät osaamistaan. Itse asiassa Raumalla ei ole toista optikkoliikettä jonka optikot huolehtisivat kouluttautumisesta niin paljon. Silmäoptikoiden ihmiset ovat kaikki upeita tyyppejä. Olen todella iloinen että saimme heidät yhteistyökumppaniksi kilpailuun, muutoin emme olisi koskaan tutustuneet näihin ihmisiin samalla tasolla. He ovat myös palkinneet voittajaa todella arvokkaalla palkinnolla.

KraaKraan kehykset ovat käsintehtyjä ja niissä on aitoa nyplättyä pitsiä.

Kukka Shop Rosa on Raumalla toimiva kukkakauppa joka on ollut mukana kilpailun yhteistyökumppanina useita vuosia, jo silloin kun kisa vielä oli Soilin omistama. Tarja Joro ja Anne Halonen-Koskinen ovat taitavia ammattilaisia. Heiltä saa kauniita ja kestäviä kukka-asetelmia, joita on ilo katsoa ja viedä tuliaisiksi ystävälle tai ihan vaikka omaan kotiin ilahduttamaan arkea. Vuonna 2015 heidät myös palkittiin vuoden kukkakauppiaina, palkinto oli mielestäni ansaittu. Kukka Shop Rosa on liike jossa on ilo poiketa, hyväntuulisia ihmisiä ja kauniita kukkia!

Kukkashop Rosan sidontatyötä on ilo ihailla vuodesta toiseen

Kiitokset vielä myös Viivi Pumpanen, oli upea juttu viettää taas yhdessä reilut kaksi päivää, finalisteille on hyvä kun mukana on henkilö jolta voi kysyä misseyteen liittyvistä kysymyksistä, kukaan ei varmasti olisi parempi henkilö tähän tehtävään. On helppo keskittyä käytännön asioihin finaalin aikana, kun tietää että sen juonto on uskottu alan vahvalle ammattilaiselle. Juonnossa Viivillä kumppanina on Mikael Eklöf, jonka rauhallinen raumalainen tyyli täydentää Viivin juonnot loistavasti. Mikael on luotettava persoona joka sopii todella loistavasti tämän kisan juontajaksi. Viivin ja Mikaelin keskinäinen kemia toimii ja se on sekä meidän, finalistien että yleisön etu.

Viivi ehti samalla myös tutustua kauniiseen kaupunkiimme ja matkustaa finalistien kanssa kaunpunkijunallamme

On helppoa keskittyä muihin asioihin kun Viivi hoitaa haastattelut rutiinilla ja ammattitaidolla

Viivin ja Mikaelin yhteistyötä on mukava katsella ja kuunnella :)

Vielä kiitokset Joonakselle ja Lauralle jotka kahdenpäivän juoksevien asioiden hoitamisen (mitä ikinä keksinkin heille) lisäksi auttoivat finaalin katsomopaikkojen varauksissa, lavalle koottavien yhteistyökumppanien roll-upp telineiden asettamisessa sekä palkintopöydän laittamisessa ja purkamisessa. 

Koreografiasta huolehtiva Emilia tsemppasi finalisteja läpi finaalin esimerkillisesti, vaikka hän oli jo melko viimeisillään raskaana, hän jaksoi loppuun asti ja ohjasi tuttuun ja luotettavaan tapaansa voittajakolmikon kuvauksiin ja haastatteluihin. Iso kiitos vielä kerran Emilialle!

Emilian kanssa hiottiin korepgrafiat kuntoon, jokainen jaksoi kun Emiliakin jaksoi

Korkkarit pois ja kuviot muistiin - hyvää tulee

Emilia todella oli mukana loppuun asti auttaen palkinnoissa ja sen jälkeen jotta jokainen oli siellä missä pitikin

Kuten jo ensimmäisestä päivästä kirjoittaessani mainitsin meillä on ollut ilo saada mukaan ystäviä jotka ovat auttaneet osaltaan meitä juuri niissä kohdin joissa apua olemme tarvinneet. Sekä oma siskoni Irma että Hansin veli Henri auttoivat kuljetuksissa keskiviikkona. Finaalissa ystävämme Erik Lukkaristo videoi kilpailun finaalin, jotta voimme itsekin katsoa kisan rauhassa, siihen kun ei oikein reaaliaikaisesti ole mahdollisuutta. Lisäksi on hienoa että voimme antaa kisan katsottavaksi myös niille ihmisille jotka eivät ole päässeet syystä tai toisesta paikanpäälle finaalia katsomaan. 

Vanhasta Raumasta löytyy Annen Astiakauppa, joka on pieni ihana putiikki täynnä ruuanlaittoon ja leipomiseen ja muuhunkin keittiöön liittyviä tarvikkeita. Tässä liikkeessä voisi viettää aikaa vaikka miten kauan. Oli hauskaa viedä finalistit vierailemaan juuri tähän liikkeeseen.

Kiitos raumalaisille kun tulette uskollisesti katsomaan kilpailua joka vuosi runsain joukoin, on upea juttu tehdä teille tätä kesäistä kilpailua katsottavaksi!

Kiitos tuomaristolle, teitte loistavaa työtä! Ja ennen kaikkea kiitos finalisteille, teidän kanssanne oli super mukavaa viettää kaksi päivää!

Yleisöä riitti, kuten aina

Finaali taltioitui moneen muistiin

Kiitos myös ihanat Pitsimissimme Milla ja Riikka jotka olitte kanssamme tänäkin vuonna!

On aina ilo saada nämä kaunottaret Raumalle

Toivottavasti en nyt unohtanut ketään tai mitään tahoa, kaikki kilpailun järjestämisessä ja sujumisessa mukana olleet tahot ja ihmiset ovat olleet meille arvokkaita, kiitos vielä kaikille yhteisesti.

Loppuun vielä kertauksena finalistien ja palkittujen palkinnot ja lahjat:

Jokainen finalisti sai Sarin Tukkapajan tuotepaketin: helliviä tuotteita hiuksille, nu3:n tuotepaketin: ravintoa terveelliseen elämään, Gladen tuotepaketti: raikkautta kodin täydeltä, Arispon Rakastunut Raumaan kangaslaukun jossa oli hyvä kuljettaa kahden päivän ajan tarvittavat tavarat ja joka jää mukavasti käyttöön kilpailun jälkeenkin, Kukka Shop Roosalta jokainen finalisti sai myös ruusun mielen piristykseksi.

Koko kolmikko ja yleisön suosikki saivat Kukka Shop Roosan kauniin kukkakimpun finaalin päätteeksi, pokaalin kilpailusta muistoksi sai kolmikon ja yleisön suosikin lisäksi myös finalistien oma suosikki.  

Pitsiprinsessat ja Pitsimissi saivat Silver Barin BB-korvakorut ja korutatuoinnit sekä Lumoavan upeat Bella korut muistoksi sijoituksestaan kilpailussa.

Kalevala Koru antoi lisäksi Pitsimissille Suojassa -korun. Korun tuotto on ohjattu uuden Lastensairaalan hyväksi, joten se jos mikä sopii missille palkinnoksi :) Nick Cabana muisti Pitsimissiä upealla rannekellolla ja Annen Astiakauppa 100 euron lahjakortilla ihanaan pikkuliikkeeseen. Kiitos Kultasepänliike Helkeälle koru- ja kellopalkintojen välittämisestä omien yhteistyökumppaneidensa kautta. Hellapuu antoi mittojen mukaan ommellun maximekon upeasta Kamee –kuosista. Silmäoptikot on edelleen jatkanut perinnettä lahjoittaa yhdessä KraaKraan kanssa koivusta valmistetut kehykset, jotka on somistettu aidolla nyplätyllä Raumanpitsillä. Jo nämä kehykset itsessään ovat arvokas lahja, kehyksiä on tehty vain 20 kappaletta. Kehysten lisäksi Silmäoptikot huolehtii perusteelliselta näöntarkastuksesta Pitsimissille, jonka tuloksena Pitsimissi sai tänä vuonna todella laadukkaat linssit omilla vahvuuksillaan. Dentelle Rauma kilpailun järjestäjänä lahjoitti voittajalle myös 500 euron rahapalkinnon ja HL Phographyn mallikuvauksen.

En tiedä montako kertaa olen sanonut kiitos, mutta kaikki ne kerrat ovat ansaittuja, kiitos vielä siis kerran kaikille osallisille: finalistit, hyvällä fiiliksellä veditte jokainen, oli ilo olla kanssanne tänä kilpailun ajan ja ilolla kuulemme kuulumisianne kilpailun jälkeenkin

yhteistyökumppanit, tuomaristo, teitte loistavaa työtä vaikka se ei varmasti ollut helppoa

kaikki meitä avustaneet ihmiset, apunne oli korvaamatonta, ilman teitä emme olisi onnistuneet niin hyvin kuin nyt onnistuimme.

Tänä kesänä taas!

Riikka

Riikka, Jenni ja Milla <3

Onko meillä todellakin tarve tietää kaikki heti?

Yhteiskunnassa yksi iso muutos vanhaan verrattuna on tiedon kulun nopeus. Internet ja sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden siihen että toisella puolen maapalloa tiedetään asia käytännössä samanaikaisesti kun se tapahtuu. Olemme tottuneet tähän, emmekä pidä sitä enää mitenkään ihmeellisenä asiana, vaikka esi-isämme pitäisivät.

”Ennen kaikki oli paremmin”

Itse olen monesti miettinyt sitä miksi kaikesta on uutisoitava, miksi kerrotaan tapahtumista joissa mukana on jokin rikollinen teko, sellainen jossa tekijä haluaakin huomiota. Miksi ei vaieta koko asiaa niin ettei tekijä saa kaipaamaansa huomiota. Tai miksi annetaan samalla ”ideoita” uusille rikoksen tekijöille. Miksi kaikki onnettomuudet uutisoidaan näyttävästi ja vähänkin isompien tapahtumien kohdalla kaikki vanhat vastaavat uutisoidaan uudelleen. Tiedän että nämä ajatukset ovat todennäköisesti sitä juttua kun itse tulee vanhemmaksi. Olen huomannut ymmärtävänä aikanaan minua vanhempien ihmisten mietteet siitä miten ”ennen kaikki oli paremmin”. En tietenkään haluaisi että kaikki olisi kuten ennen. Sähköinen tietojenvälitys ja sosiaalisen median mahdollisuudet ovat monessa tapauksessa hyvä asia, mutta missä on se raja jolloin se vielä on positiivista. Olen pohtinut paljon sitä miksi meidän pitää tietää aina kaikki heti? Miten moni olisi onnellisempi jos ei tietäisi miten paljon paremmin jollakin toisella on? Tai miten paljon parempi olisi elämä sillä herkällä ihmisellä joka stressantuu toisten hädän vuoksi enemmän kuin hän pystyy käsittelemään?

Kenellä on oikeus tietää ensin?

Tällä viikolla tästä tuli tavallaan omakohtaista. Lähipiirissä tapahtui ikävä asia, tapaturma jossa menetettiin ihmishenki. Hälytys tapaturmasta tehtiin pelastuslaitokselle, joka olikin paikalla kiitettävän nopeasti. Kaikki toimi, valitettavasti vain tässä tapauksessa siitä ei ollut enää mitään hyötyä, elämä oli loppunut silmänräpäyksessä. Jäljellä oli enää perheelle ilmoittaminen. Ja tässä kohdin tulee se miksi aloin tätä kirjoittamaan ja mitä kritisoin.

Samaan aikaan kun hälytys menee pelastuslaitokselle, se menee tiedoksi tiedotusvälineille. Ja nämä nykyään niin tehokkaasti tiedottavat ja tiedottamisen nopeudesta kilpailevat tahot ottavat yhteyttä pelastuslaitokseen. Mitä on tarkalleen tapahtunut, missä ja miksi? Ja sitten se uutisoidaan. En tietenkään ole sitä mieltä etteikö tästäkin asiasta olisi saanut kirjoittaa, mutta miksi on niin että vain noin tunnin kuluttua hälytyksestä asia jo uutisoidaan. Tiedon saamiselta oli vaikea, ellei mahdoton, välttyä jos hiukankin seuraa nettimedioita. Asiasta tiedottivat lähes yhtäaikaisesti kolme lähellä ilmestyvää lehteä sekä YLE että MTV. Kaikkien nettisivut kertoivat tapahtumasta. Niissä kerrotaan osoite ja yksi media julkaisi jopa kartan missä tapaus on tapahtunut. Hyvin helppoa oli siitä katsoa missä oli tapahtunut. Niinpä tässäkin tapauksessa kävi niin ettei suru-uutisen viejät ehtineet perille surukotiin asiaa kertomaan, kun siellä jo tiedettiin – netin uutisvirta oli tavoittanut asianosaiset. Mielestäni tämä on järkyttävää. Mitä jos täällä olisikin ollut joku hyvinkin herkkä ihminen? Pahimmassa tapauksessa tietoa vievät henkilöt olisivat löytäneet yksin kotonaan kohtauksen saaneen tuoreen lesken.

Pelastuslaitos ja poliisi kannattavat läheisten toimivan kertojina jotta asia menisi pehmeämmin, virkavallan tulo paikalle kun on aina jäykkää ja luo vielä ikävämmän tuntee, jos se näissä tapauksissa yleensäkin on mahdollista. Virkavalta siis toimii inhimillisesti, mutta media ennättää edelle. Sillä tuntuu nykymaailmassa olevan kaikki valta. Se voi ilman mitään vastuuta tiedottaa asioista jos ne vaan ovat totta. (joskus vaikkei edes olisi totta) Se ei tarvitse miettiä miltä jostakin asianosaisesta tuntuu. Minkä vuoksi? Että me – suuri yleisö – saamme tiedon tapahtuneesta heti. Voisimmeko me antaa joskus tulevaisuudessa viestin ettemme me tarvitse tietoa ennen kuin se ihminen on asiasta tietoinen jota se oikeasti koskee. Voisiko ajatella että pelastuslaitos ei saisi kertoa yksityiskohtaisia tietoja ennen kun sillä on tieto että lähiomainen on tavoitettu?

Miksi ja ketä näin nopea tieto palvelee?

Onko tosiaan niin tärkeää jokaiselle tietää heti että ihminen on menehtynyt, kun kyseessä ei ole tilanne jossa asia pitäisi tiedottaa jotta muuta osaisivat varoa? Miksi meistä on tullut sellaisia että haluamme kaiken heti? Mihin esimerkiksi tätä yhden ihmisen niin kovin ikävää menehtymistä koskevaa tietoa tarvittiin jo tunnin kuluessa tapahtuneesta? Mediaa tästä on turha syyttää - ainakaan täysin. Me lukijat klikkaamme jutut auki heti jos niissä on jotain järkyttävää tai ikävää. Positiiviset jutut eivät ”myy” kun taas ikävät on jokaisen tiedettävä ihan heti. Mitä siitä jos ne ihmiset eivät vielä tiedä joita asia koskee…

Milloin ihmisistä tuli sellaisia että oma elämä ei ole tarpeeksi, vaan on tiedettävä ihan kaikki ja ennen kaikkea tiedettävä se ”heti”. Toki mediaa voisimme katsoa ”syyttävästi” että he tämän mahdollistavat, jos vastaavissa tapauksissa ennen uutisointia varmistettaisiin että omaiset jo tietävät mitä on tapahtunut. Ehkä ensin voisi tuntua, että lukijat karkaavat, mutta vaikutus voisi olla käänteinen jonkin ajan kuluttua. Kun lukijat tietäisivät, että tämä media on vastuullinen ja se huolehtii, ettei sen tiedottaminen ole yleisesti ottaen epäinhimillistä, voisi juuri tästä tulla se suosituin. Tiedän etten ole varmasti ainut jota kummastuttaa nykymeno.

Myönnän itsekin katsoneeni uutisia osoitteesta www.tilannehuone.fi ja sen linkkaamista lehdistä. Mutta en koskaan ole tajunnut että siellä lehden uutisissa voi olla noin tarkkoja tietoja tapahtumasta ennen kuin lähiomainen on saanut tiedon tapahtuneesta!

Toivomukseni

Toivon sydämestäni, että niin itse kuin läheisenikin saavat kohdata ns. luonnollisen kuoleman ilman onnettomuuksia tai tapaturmia. Mutta jos joskus joku onnettomuus tapahtuu, toivon etten joudu lukemaan itselleni läheisen ja tärkeän ihmisen onnettomuudesta netistä ennen kuin se on minulle kerrottu kasvotusten. Tai ettei minulle tapahtuneesta turmasta läheiseni lue netistä ennen kuin heille siitä kerrotaan. Ennen kuin asiaan perehtyneet ihmiset ovat sekä fyysisen että henkisen romahtamisen varalta valmiudessa. Ei siihen mediaa ja muita ihmisiä tarvita enää taakkaa lisäämään. Silloin kuin perheessä on paljon rakkautta, ovat myös menetykset niin kovin paljon raskaampia. Olisi upeaa jos voisimme kunnioittaa sitä ja elää jokainen omaa elämäämme.

Mietteliäänä

Riikka

Hymy on paras kasvojenkohotus :)

Olen aina ollut positiivinen ihminen, koska en ole koskaan uskonut että negatiiviuudella saavutetaan mitään. Hymy on paras kasvojenkohotus, sanottiin jossain joskus ja se todella pitää paikkansa. Hymy ja iloinen mieli nuorentaa.

 Negatiivisia puheita vastaan

Tänä vuonna negatiiviset uutiset ja niiden jakaminen ja kommentoiminen ovat ottaneet vallan sosiaalisessa mediassa. Se on vaivannut minua jo jonkin aikaa, mutta kun sitten luin netistä uutista Finnairin uusista rekryistä 400 ihmisen palkkaamiseksi ja erehdyin lukemaan sen alla olevia kommentteja, minulla jotenkin tuli mitta täyteen. Miten niinkin positiivisesta uutisesta suurin osa kommenteista oli negatiivisia? Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Silloin tein päätöksen että ainakin tämän loppuvuoden täytän omalta osaltani sosiaalisen median positiivisilla asioilla. Olen joulukuun aikana lukenut joitakin ei niin positiivisia uutisia joita olisin ehkä halunnut jakaa faceen ja kommentoida, mutta en ole tehnyt sitä. Olen pysynyt päätöksessäni. Olen myös poistanut joitakin kavereita facesta, he ovat olleet sellaisia joita en oikeasti tunne ja joiden pääasiallinen ”elämäntehtävä” näyttäisi olevan negatiivisten asioiden levittäminen. Joku ajattelee tässä kohdin että meillähän on sananvapaus. Kyllä meillä on. Niin minullakin on vapaus valita mitä haluan omalla sivullani nähtävän.

Somen käyttö

Tämän ajatuksen ideointia käytännössä auttoi haaste johon osallistuin. Olen elämässäni osallistunut tasan kahteen facebookin haasteeseen. Ensimmäinen joskus aikanaan kun piti luetella positiivisia asioita omasta elämästään, mielestäni se oli osallistumisen arvoinen. Ja nyt uudempana haasteena intouduin kaivamaan vanhoja valokuvia. Niistä innostuin enemmänkin ja olen haasteen 5:n kuvan jälkeen tasaisesti silloin tällöin laittanut edelleen vanhoja kuvia näkyviin. Se on ollut hauskaa, on ollut antoisaa muistella mukavia ihmisiä omassa historiassaan. Ja katsoa kuvia läheisistä 10 - 20 vuoden takaa. Monesta vanhasta kuvasta olenkin saanut positiivisia kirjoituksia sivuille ja toivottavasti tuottanut hyvää mieltä jollekin muullekin. Alla muutama esimerkki jakamistani kuvista.

Kun lukee nettilehtiä ja seuraa uutisia, niitä positiivisiakin uutisia löytyy, niitä olenkin pyrkinyt jakamaan aina muillekin kun on omiin silmiin osunut joku kiva juttu. Olen vahvasti sitä mieltä että on mukavampaa lukea positiivisia uutisia jatkuvien negatiivisten uutisten sijaan, ohessa tuoreimpia esimerkkejä:

Hyviä Uutisia:

https://www.youtube.com/watch?v=2W4C_5RVenU

Ilmainen joulupukki :)

https://ls24.fi/raumalainen/ilmainen-joulupukki-kiertaa-raumalla

Suomalainen innovaatio:

http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6%2F3%2F63278%2F95ceefd3c6&t=Murtuma_paranee_haavalla__Suomalainen_puukipsi_valloittaa_maailmaa&utm_campaign=shareaholic&utm_medium=facebook&utm_source=socialnetwork

Telakalle lisää pääomaa:
https://www.facebook.com/raumafi/photos/a.137353642943070.23397.134959443182490/1082792908399134/?type=3&theater

Raumalla paljon positiivisia juttuja!

Joku ehdottikin tekstaripalstalla että Raumalla pidettäisiin positiivisuusilta jossa jokainen saisi kertoa hyviä asioita Raumasta ja ne kirjattaisiin ylös – ei huono ajatus. Itse mietin että jos minulla vain olisi aikaa, perustaisin positiivisten asioiden ”lehden” nettiin, vastapainoksi kaiken maailman ”mvlehdille”. Ja mitä Raumaan tulee, täällä on aivan upea Vanha Rauma, kaunis meri ja toimiva teollisuus. Meillä on paljon kaikkea ja aivan mahtavia ihmisiä jotka ovat innovatiivisia ja tuovat hienosti Raumaakin samalla esiin. Ihan vain malliksi mainittakoon ”Letti-iskä” Matti Airola jonka positiiviset letitykset ja tyttöjen kanssa yhteinen harrastus on levinnyt lähes koko Suomeen, Tarmo Thurströn, jolla on käsittämättömän upeita ideoita pitsin nypläyksen piirissä. Tarmo on vienyt tätä mahtavaa asiaa Suomen rajojen ulkopuolellekin. Ja mainita voisi vielä vaikkapa Riku Räsäsen, leffateatteri, kaupunkijuna, viiden tähden leirintäalue jota voi hyvällä syyllä kutsua lomakeskukseksi, purjelaivat joista juuri kolmas rantautui Raumalle ja vaikka mitä vielä, Raumanmeren Juhannusta ja sen uudelleen tulemista unohtamatta. Rauma on siis upea paikka täynnä upeita ihmisiä, olkaamme siis positiivisia – positiivisuus tarttuu.

Lettikirjan julkkarit

Tarmo ja Tarmon upea valoteos

Jo kolmas purjelaiva Raumalla, kiitos Riku :)

Joulukuvilla negatiivisuutta vastaan

Toisena asiana keksin sitten kuvata (vaikka en olekaan mikään hyvä kuvien ottaja) kuvia jotka jollakin lailla liittyvät Jouluun ja sen odotukseen. Käyn aika paljon Helsingissä joten sieltä erilaisia valokoristeita on saanut kuvatuksi kivasti. Ja omistakin toimistoista on kummastakin löytynyt mukavia jouluisia kuvauskohteita. Kun ympäröivää maailmaa katsoo sillä silmin, kohteita on paljon. Kävin viime viikolla toisessa raumalaisessa tilitoimistossa ja heti löysin kaksi kuvattavaa. Valokoristeista valitettavasti eivät välity yhtä kauniina kameralle, ainakaan minun kännykkääni minun taidoillani, mutta riittävästi on välittynyt. Ja niitä riittänee vielä loppuun asti. Joulun aikaan hiljenen enkä kovinkaan aktiivisesti käytä nettiä, silloin ollaan vaan läheisten kanssa, mutta siihen asti ”tykitän” kuvia, jos kyllästytte, blokatkaa pois, se on teidän oikeutenne, mutta jos haluatte katsoa mitä kuvia keksin laittaa, seuratkaa mukana, pian se on Joulu ohi tältä vuodelta.

Joulumieli

Joulu tosiaan on aivan pian täällä, jos nyt ei laulun sanoin vielä ihan ovella niin ainakin jo pihapiirissä. Joulu on mahtavaa aikaa, silloin voi rauhoittua, unohtaa työt aivan kokonaan ja olla vain läheisten ihmisten kanssa. Syödä maukasta ruokaa ja levätä. Joulu on paras aika vuodesta. Lapsena minulla oli aina erityinen joulumieli, jonka oikein tunsin aina valtaavan minut kun Joulu lähestyi, viimeistään joulukirkosta sen sai kun kuunteli Irmeli Sutisen puheen. Hänen pehmeä äänensä ja ystävälliset puheensa toivat Joulun lähelle. Kunnes hän jäi pois tullessaan jo siihen ikään. Joitakin Jouluja minulla oli suorastaan vaikeuksia löytää joulumieltä. Tuntui että elämäkin oli niin sekavaa. Joulukin uhkasi olla kiireistä kun piti mennä paikasta toiseen aikataulutetusti, mikä ei sovi minulle ollenkaan – ei Jouluna.

Lapin kaunis kirkko - kuva on vanha, lunta ei tänä vuonna ole näkynyt...

Oman lapsen syntymä toki auttoi taas Joulun tunnelman löytämisessä. Se auttaa siinä edelleen vaikka lapsi ei enää ole lapsi, vaan tänä vuonna täysi-ikäinen nuori mies. Omat vanhempani, joista valitettavasti vain äiti enää on elossa, muuttivat naapuriin ja olemme saaneet viettää Jouluaaton ihanassa rauhassa, Joulun sanomaa kunnioittaen. Yhtenä tunnelman nostattajana olen jo useamman vuoden tehnyt joulupaketit itse. En toki tee lahjoja itse enkä mitään kalliita lahoja aikuisille ihmisille edes osta, mutta teen joulun paketit itse. Kun käytän sopivia laatikoita ja valkoista tai ruskeaa paksumpaa paperia joihin liimailen jouluisia kuvia tai käytän koko Joululehden sivun paketin paperiksi jos kuva on sopiva, väkisinkin Joulun tunnelma hiipii mieleen. Myös joulukortit saa edellisten vuosien korteista liimaamalla kivat kuvat kartonkiin. Suosittelen.

Monesta paketista saa kauniita ja omannäköisiä pienellä vaivalla. Lahjan saaja tietää antajan ajatelleen häntä eikä vain ostaneen äkkiä jotain, kun paketointiinkin on käytetty vähän aikaa ja vaivaa :)

Joulukorttien uusiokäyttö on hauskaa ja lisäksi luontoystävällistä...

Auttamisen ilo on aitoa iloa

Vaikka en ole millään taloudellisella mittarilla mitattuna rikas, niin minulla ja perheelläni asiat ovat todella hyvin moneen muuhun verrattuna. Olenkin jo useampana vuonna osallistunut Arkiapurin toimintaan. Se antaa hyvää mieltä koko vuoden, kun huomaa miten pienillä asioilla on merkitystä toisille. Olen lähettänyt pois Joonaksen vanhat vaatteet sekä omat ja Hansin sellaiset joita emme käytä. Olen katsonut kaikki supertarjoukset pesuaineista ja shampoista ja laittanut vaatteiden kanssa pakettiin. Auttamisesta saa todella hyvän mielen. 

Joulun aikaan sitten olen ottanut tavaksi valita 1-2 perhettä joita olen auttanut enemmän. Tänä vuonna toinen löytyi juuri Arkiapurista ja toinen Jouluapua –sivustolta. Jälkimmäinen Raumalta joten pystyin viemään myös tuoretta ruokaa kun ei tarvinnut postissa lähettää. Postissa kun voi lähettää vain kuivatuotteita. On uskomatonta miten hyvän mielen saa kun voi auttaa toista ihmistä joka sitä apua oikeasti tarvitsee! Se on tunne, jollaista ei oikein mistään muualta saa. Kun avun lähettää tai vie suoraan, ei tarvitse miettiä kuinka paljon joku vetää välistä. 

On surullista miten paljon Suomessa on ihmisiä jotka apua tarvitsevat mutta on upea juttu että on ihmisiä jotka ovat näitä avustussivustoja pystyyn laittaneet ja niitä ylläpitävät. Iso kiitos heille kaikkien puolesta, ei vain autettavien vaan myös niiden jotka pystyvät auttamaan ja saavat siitä hyvän mielen. Jouluapua sivuston perustajan Presidentti kutsui Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, mikä oli tosi mahtava juttu. Ehkä jonakin päivänä myös koko vuoden ajan vastaavaa palvelua ahkerasti pyörittävä Marjo Lihtavuo Arkiapua –palvelusta saa jotain vastaavaa tunnustusta. Hän kun käyttää siihen aikaansa ympäri vuoden. Suosittelen muiden auttamista – siitä tulee itsellekin hyvä mieli.

https://www.facebook.com/Arkiapuri/?fref=ts


https://www.facebook.com/Jouluapua-404414899684476/?fref=ts

Hyvä kirjoitus hyväntekeväisyydestä löytyy myös osoitteesta: 

http://www.kotivinkki.fi/hyva-olo/pappi-marjaana-toiviainen-olen-lopettanut-hyvantekevaisyydesta-puhumisen-kokonaan

Tämän myötä toivotan kaikille rauhallista Joulua ja antoisaa vuotta 2016. 

Rauhoitutaan ja rentoudutaan niin jaksetaan taas ensi vuonna uusin positiivisin ajatuksin ja voimin!

Riikka