Pitsimissikahvila aloitti juhlavuoden hyväntekeväisyyskampanjan

Muistan lapsuudestani, että missit on aina yhdistetty hyväntekeväisyyteen, mikä valitettavasti on monessa kisassa jäänyt menneeseen. Tosin nyt ihan parin vuoden aikana olen ilokseni huomannut, että hyväntekeväisyys on taas enemmän ollut mukana monessa pienessäkin kisassa. Itse halusin sen meille mukaan heti kun olimme saaneet kilpailun pyörimään muuten rutiinilla meitä tyydyttävällä tasolla. Mikä se meitä tyydyttävä taso on, siitä kirjoittanen joskus ihan erikseen.

Ulrika on 39. Pitsimissi, juuri sellainen kuin Pitsimissin tulee olla.
Kuvassa Cameo Boutiguen ihana mekko ja Kultasepänliike Helkelän korut

Vuonna 2017 kesällä valitaan 40. Pitsimissi. Jo silloin kun ostimme kisan oikeudet, päätimme, että tätä vuotta juhlistetaan sen ansaitsemalla tavalla. Meillä ei ole joka vuosi mahdollisuus lähteä toteuttamaan tapahtumia, joilla voisimme kerätä rahaa, koska tekemistä on muutenkin vuoden aikana paljon ihan muissa projekteissa. Tänä vuonna päätimme käyttää aikaamme siihen. Koska Rauman SPR on perustanut tämän kilpailun, oli meille selvää, että otamme heihin yhteyttä kohteen valinnassa. Niinpä päätimme yhdessä heidän kanssaan kohdistaa tämän vuoden keräyksen raumalaisille omaishoitajille ja lapsiperheille. Heille hankittaisiin virkistyslahjakortteja raumalaisista yrityksistä. Ajatuksissa keinoja rahan keräämiseksi oli ehkä enemmänkin, mutta elämän muut tapahtumat veivät huomion niin, ettei valmisteluja voitu aloittaa jo vuoden 2016 syksyllä kuten alun perin oli ajatus. Mutta hyvään vauhtiin olemme päässeet ja ensimmäinen hyväntekeväisyyteen liittyvä etappi on nyt kunnialla selvitetty.

Kauniin kampauksen Ulrikalle loihti taas kerran Tukkapaja

Toukokuun 20 päivä oli kansainvälinen Ravintolapäivä. Silloin voi kuka tahansa ilman erityisiä lupia perustaa ravintolan tai kahvilan. Ja niinhän me teimme. Perustimme Pitsimissikahvilan Raumalle. Osoitteesta Kauppakatu 8 saimme aivan loistavan tilan juuri tähän tarkoitukseen. Lämmin kiitos tilan käyttöömme antaneille ihmisille. On aina yhtä upea kokemus tavata ihmisiä, joilla on hyvä sydän. Silloin aina jaksaa uskoa ihmisiin. Ja siihen että hyviä asioita tapahtuu.

Saimme tärkeää tukea tähän projektiimme Hansin vanhemmilta, hänen äitinsä leipoi todella maukasta sipulileipää myytäväksi ja isä tuli avuksemme pakettiautollaan, sekä tuomaan tavaraa perjantaina, että viemään sitä pois sunnuntaina. Meillä on kummallakin suku, jolta saamme aina tarvittavaa apua, kun näitä projektejamme toteutamme, se on iso kiitollisuuden aihe. Itse leivoin monenlaista myytävää, sekä suolaista että makeaa. Leivoin sitä niin monenlaista, että tiesin jo leipoessani, että kaikkea emme myy, mutta pakastin pelastaa ja eipä tarvitse sitten leipoa hetkeen vierasvaraksi.

Pitsimissikahvilassa riitti valikoimaa sekä suolaisissa että makeissa leivonnaisissa

Tärkein ja suosituin myyntiartikkeli oli kuitenkin aivan uusi Pitsimissileivos. Tämä pop-up ravintolamme oli ensimmäinen kerta kun tätä supermaukasta leivosta sai maistella, sen juustokakkumainen rakenne ja raikas maku olivat juuri sellaisia kuin olin toivonut, vaikken sitä osannut kuvailla muuten kuin sanomalla että toivoisin ettei se olisi ihan ”äklömakea” 😊 Tämän ihanuuden suunnitteli ja toteutti Pitsimissi 2007 Hanna Östman (From) Emme voi sanoin kiittää Hannaa kuinka upean makuyhdistelmän hän onnistui suunnittelemaan ja kuinka kauniin leivoksen hän toteuttikaan meille myytäväksi hyvään tarkoitukseen. Leivos oli gluteeniton ja laktoositon, jotta mahdollisimman moni pääsi siitä nauttimaan. Ja onneksemme myös nautti! Leivokset tekivät hyvin kauppansa ja ostajat olivat tyytyväisiä. Leivosta kehuttiin sekä kauniiksi että hyvän makuiseksi. Ja sitähän se oli.

Paitsi kaunis, tämä leivos on myös todella hyvää...

Pitsimissileivoksilla oli kysyntää, mutta onneksi näitä riitti, kiitos Hanna!

Hanna Östman, vuoden 2007 Pitsimissi suunnitteli, leipoi ja toimitti nämä ihanat leivokset 

Kahvilassa luovutettiin myös ihan oma karikatyyri Ulrikalle, sen on tehnyt raumalainen lahjakas taitelija Teuvo Salminen. Teuvo kertoi, miten kaikkein vaikeinta on tehdä karikatyyriä ihmisestä, joka on kaunis. Näin ollen piirros Ulrikasta lienee ollut super vaikea! Mutta hyvin se onnistui. Iso kiitos tästä taideteoksesta, Ulrikalle jää tästä upea muisto omasta missivuodestaan.

Teuvo Salminen ojentaa karikatyyrin täysin yllätetylle Ulrikalle :)

Ulrika ja "Ulrika" 

Upea teos, Teuvo Salminen todella osaa!

Olemme puhuneet oikeastaan kisan omistamisen alusta asti siitä, miten meillä täällä Raumalla on ihan oma missiperhe, johon joka vuosi tulee lisää tyttäriä. Tällä kuvauksella perheestä olemme halunneet viestittää sitä, miten meille tämän kisan tarkoitus ei ole raha tai kunnian ja huomion saaminen itsellemme. Tavoitteemme on löytää Pitsimissi joka on upea edustaja Rauman kaupungille ja samalla tutustua kaikkiin näihin ihmisiin ja ennen kaikkea kannustaa heitä kaikessa mihin he ryhtyvät kisan aikana ja sen jälkeen. Pysyttelemme taustalla ja tuemme heitä kuten vanhemmat tyttäriään. Jos he lähtevät kilpailemaan muihin kauneuskilpailuihin, isoihin tai pienempiin, me olemme hengessä mukana ja autamme heitä uskomaan itseensä. Menemme paikalle finaaliin, jos vain aikataulut sopivat. Kun osa heistä tavoittelee unelmiensa työtä tai ponnistelee päästäkseen opiskelemaan, me kannustamme heitä tavoittelemaan sitä, mitä he haluavat. Olemme aidosti kiinnostuneita juuri heistä, kuin omista tyttäristämme. Toki meille on muutamia missityttäriä tullut myös upeista nuorista naisista jotka ovat kisailleet Miss Suomen tittelistä koskaan olematta omassa kisassamme, mutta he ovat enimmäkseen ajalta ennen kuin omistimme tämän kisan ja olimme enemmän tekemisissä Miss Suomi kisan kanssa. Nyt puuhaa riittää omassa kisassamme niin paljon kuin vain meillä aikaa sille ja sen kehittämiselle löytyy.

Joonas hoiti hienosti tuotteiden myynnin silloinkin kun tuli vähän jonoa

Olemme perhekeskeisiä ihmisiä ja nytkin pyöritimme kahvilan perheen kesken, itse huolehdin tarjoiltavan riittävyydestä ja muista yleisistä asioita. Hans taas kuvaili ja jutusteli ihmisten kanssa. Poikamme Joonas hoiti kiitettävällä tunnollisuudella ja taidolla tuotteiden myynnin ja maksujen vastaanottamisen. Ulrika hallitsevana Pitsimissinä seurusteli ihmisten kanssa ja kirjoitteli heille kortteja ja oli mukana yhteiskuvissa. Pitsimissikahvila sujui hienosti, ennakkoon emme osanneet oikein ajatella miten se menisi, meillä kun ei tämän tyyppisestä toiminnasta ole oikeastaan mitään käsitystä. Ravintolapäivää ei tosin kovin hyvin taidettu Raumalla tuntea, osa kävijöistä oli asiasta tietämätön. Meillä olikin onneksi niin hyvä paikka Kauppakatu 8:ssa, että ihmisiä poikkesi sisään ohi kulkiessaan, kiitos siis vielä kerran huoneiston lainasta sen omistajille.

Ihmisiä riitti mukavasti pikku kahvilassamme

Taustalla näkyvä neljän vuoden kuvista tehty esityskin sai katsojia kahvittelun lomassa

Kun kirjoitin että hoidimme asian perheen kanssa, niin niinhän se oli, varsinaisen työn teimme tämän oman ydinperheemme (sen biologisen) kanssa ja mukana oli Ulrika, oma missityttäremme, sekä Hanna joka valmisti tämän ihanan leivoksen. Hannaakin pidämme missityttärenämme, vaikka hänet onkin Pitsimissiksi valittu ennen kuin kisan omistimme. Tavallaan olin kyllä henkilökohtaisesti Hannan valinnassa mukana, olin nimittäin juuri silloin kisan tuomaristossa, kun valitsimme Hannan voittajaksi vuonna 2007. Ja hyvä valinta oli, hän on edelleen upea ja supermukava! Sellainen kun me täälläpäin sanomme, että joku on luonnikas.

Kahvilassa näkyvillä oli ensi kertaa myös roll-up jossa kaikkien 39 Pitsimissin nimet. Etunimet ovat sitä suurempina miten useampi samanniminen voittaja on ollut.
Ulrika löysi oman nimensä alalaidasta.

Tämä Pitsimissikahvila oli ensimmäinen laatuaan, mutta se ei jääne viimeiseksi. Tämä oli myös ensimmäinen projektimme, jossa keräsimme rahaa hyväntekeväisyyskohteelle. Näissä merkeissä tulemme juhlavuoden aikana näkymään vielä myöhemminkin. Varsinainen kilpailu järjestetään taas Pitsiviikolla keskiviikkona ja torstaina, finaali torstaina. Pitsimissikahvila avaa taas ovensa samalla teemalla elokuussa Ravintolapäivänä ja syksymmällä järjestämme isomman juhlatilaisuuden, josta myös kaikki tuotto ohjataan samalle kohteelle Rauma SPR:n kautta. Silloin toivottavasti näemme tilaisuudessa mahdollisimman monta edellisten vuosien Pitsimissiä sekä teitä hyvät raumalaiset!

Lopuksi kuvasimme tietysti myös Hellapuun valmistamassa Rauman 575 juhlavuoden tunikassa, onhan siinä kuviona Pitsimissin kruunun osa

Vielä kerran kiitos kaikille jotka olivat järjestelyissä mukana ja mahdollistivat tämän kahvilan toteutumisen. Kiitos tästä tilasta sen omistajille, kiitos Ulrikalle, kun tulit Raumalle työteliään pääsykoerupeaman jälkeen, vaikka seuraavana yönä lähdit jo Milanoon koko kesäksi! Arvostamme kun käytit aikaasi, jota sinulla ei oikeastaan olisi edes ollut. Kiitos Cameo Boutique Ulrikan asusta ja Kultasepänliike Helkelä koruista.Kiitos myös Hellapuulle tunikasta sekä luonnollisesti Tukkapajalle Ulrikan upeasta kamapuksesta! Iso kiitos Hannalle omasta ajankäytöstäsi ja todella kauniista ja maukkaista leivoksista, sekä tietenkin iso kiitos kaikille jotka kävitte kahvilassamme ja samalla tuitte hyvää asiaa!

Lämpimin ajatuksin

Riikka

Hiukset lyhenivät - vai lyhenivätkö?

Olen aina ollut pitkien hiusten ihminen. Viimeksi minulla oli lyhyet hiukset joskus ns. yläasteikäisenä. Monesti minulta on kysytty eivätkö pitkät hiukset ole työläät, että lyhyillä pääsisi helpommalla. Olen aina vastannut ettei pääse. Lyhyillä hiuksilla pitää käydä kampaajalla usein, kun hiusten ”malli” kasvaa pois. Itse voin aikatauluttaa kampaamokäyntini silloin kun se sopii aikatauluihini, ei sen mukaan milloin hiukset on liian pitkät :) Pesuakaan pitkät hiukset eivät tarvitse niin usein.

Mitä jos leikkauttaisin ne?

Monesti on kavereiden kanssa vitsailtu että tunnistaisiko minua kukaan jos leikkauttaisin hiukseni lyhyeksi. Olen sanonut että jonakin päivänä ne lyhenevät ja sitten kun lyhenevät, se tapahtuu kerralla. Että kun huomaan jonakin päivänä että ikä ja muut olosuhteet ovat rasittaneet hiuksiani liikaa, leikkautan ne aivan lyhyiksi, takaa todella lyhyiksi ja edestä vähän pidemmiksi. Yli jääneet pitkät hiukset lahjoitan hyvään tarkoitukseen – paikkaan jossa tehdään syöpäsairaille peruukkeja. Tähän asti hiukseni ovat kuitenkin voineet hyvin. Ne ovat oikeastaan aina voineet hyvin, moni on kysellyt mitä niille teen. No en tee oikeastaan mitään ja siinä se juurikin on se ”salaisuus”. Käyn kunnon kampaajalla ja otan sopivia hoitoja muutaman kerran vuodessa, jotta hiukset saavat ravintoa. Pesen hiukset hyvillä tuotteilla ja käytän laadukasta hoitoainetta. Enkä kuivaa niitä kuivaksi asti ellei ole jostain syystä pakko (olen menossa jonnekin jonne en voi mennä kosteilla hiuksilla) Itse en värjää, kampaajalla on siihen hyvät aineet ja ammattitaito. Moni pitkää tukkaa kasvattava yrittää välttää viimeiseen asti niiden lyhentämistä, itse taas aina silloin tällöin leikkautan vähän enemmän, jotta kuluneet latvat lähtevät pois.

Yllätyksellisen huonossa kunnossa

Kevät on kirjanpitäjälle tiukkaa aikaa ja itselläni on kevään aikana ollut vielä kovinkin monenlaista normaalista poikkeavaa rasitusta, niin henkistä kuin fyysistäkin. Yhtäkkiä huomasin että se näkyy hiuksissani. Olen tottunut että voin kammata hiukset pesun jälkeen tai milloin vain, eivätkä latvat ole takussa, kampa soljuu läpi. Ja nyt tajusin, ettei mene enää, latvoista on huonoa yllättävän pitkä pätkä. Joten mitäpä muuta voisin tehdä kuin tilata kampaamolle ajan. Ja silloin sain ajatuksen tavallaan testata alussa mainitsemaani keskustelun aihetta. Tunnistaako minua kukaan jos minulla on lyhyet hiukset? Nykyisen sosiaalisen median maailmassa toteutin sen kuitenkin vähän eri tavalla. Toki minut tunnistaa kun omaksi profiilikuvakseni kuvan laitan, mutta miten ihmiset reagoivat kun minulla on lyhyet hiukset? Moni varmaan mietti että mitä hitsiä se nyt teki, mutta sain myös kannustusta että hyvin sopii. Kiitos kaikille niistä, nyt olen levollisemmin mielin sen hetken edessä kun minun oikeasti on hiukseni leikattava.

Latvojen huonokuntoisuus näkyi  jo hyvin...

Pitkäthän ne olivat, mutta eivät enää taipuneetkaan yhtä hyvin kuin ennen.

Facen nopea voima – oikeasti kannattaa miettiä mitä jakaa

Samalla tuli testattua taas kerran facen uskomaton nopeus asioissa, kuva jossa minulla on lyhyet hiukset sai paljon huomiota, paljon enemmän kuin odotin. Jossain kohdin alkoi jo vähän hirvittääkin, miten moni ihminen luulikaan minun nyt leikkauttaneen hiukseni! En ollut odottanut että kovin moni sitä huomaisi. Tässä onkin taas opetus monelle, minulla ei edes ole kavereita sellaista määrää mitä monella nuorella on. Kannattaa todella miettiä mitä jakaa. Toivon ettei kukaan loukkaannu siitä että kuvassa päässäni on peruukki. Aika aidon oloinen, eikö vaan?

Tältähän sitä sitten voisin näyttää...

Hyvä kampaaja on aivan korvaamaton!

Kuten alun kuvasta näkyi, hiukset olivat huonossa kunnossa, latvat haaroittuneet ja hiukset kuivat. Mutta kun tänään poistuin kampaajalta, ne olivat aivan eri kunnossa. Latvoista toki leikattiin, mutta ei niin paljon kuin olisi voinut olla tarpeen ottaa kunnolla pois. Että olisin ollut siinä hetkessä kun luovutan peliin ja annan äkkiä ne vielä suht kunnossa olevat hiukset peruukkeihin. Se hetki ei ollut kuitenkaan vielä. Kun naisella (ja miksei miehelläkin) on hyvä kampaaja, on moni asia helpompaa. Monesti olen keskustellut ihmisten kanssa siitä millainen on hyvä kirjanpitäjä, mutta hyvä keskustelun aihe on myös se millainen on hyvä kampaaja. Hyvä kampaaja on tietenkin ammattitaitoinen, hän kuten muutkin ammattilaiset panostaa omaan koulutukseensa sekä kunnon työvälineisiin ja aineisiin. Hänen työskentelypaikkansa on rentouttava, tuoli miellyttävä ja pesupaikka sellainen että siinä on hyvä istua. Ammattitaito näkyy paitsi siinä että hän osaa tehdä varsinaisen työnsä, leikkaukset, värjäykset, kiharat, hoidot, kampaukset ja monet muut jutut hyvin, hän osaa myös katsoa mikä sinulle sopii. Hän osaa ohjata sinua oikealle tielle jos aiot tehdä hiuksillesi jotain joka on vaarassa tuhota ne, tai ainakin vaurioittaa niiden hyvää kuntoa. Hän osaa tarvittaessa jopa sanoa ”ei” asiakkaan hulluimmille ideoille. Tai ainakin kertoa rehellisesti mitä toimenpiteestä voi seurata. Hyvä kampaaja on myös intuitiivinen sen suhteen mitä asiakas haluaa. Haluaako hän höpötellä niitä näitä, jutella vakavampia juttuja vai ihan vain olla rauhassa puhumatta mitään. Sanalla sanoen ammattitaitoinen, hyvä kampaaja on korvaamaton, yksi naisen parhaista löydöistä.

Valo heijastelee hiuksista, pehmeys on käsinkosketeltavaa ja kampa sujahtaa loppun asti takkuamatta <3

Opalex on mahtava tuote - sopii myös värjäyksen yhteyteen!
Kuva: Tukkapajan Facebook

Tukkapaja – aivan ihana paja

Kuvasin tuossa edellä hyvän ja ammattitaitoisen kampaajan. Raumalla ja Turussa Tukkapaja on juuri sellainen. Fiilis on hyvä aina kun tähän kampaamoon menee, asiakkaita kuunnellaan ja heitä arvostetaan, halutaan ja osataan palvella. Raumalla on varmaan hyviä kampaajia, itse löysin Tukkapajasta sen aivan huipun. Kun avaan Tukkapajan oven, tiedän aina olevani hyvissä käsissä ja voin luottaa siihen että lopputulos on paras mahdollinen – tai joskus jopa parempi mitä osasin ajatella.

Kuva: Tukkapajan Facebook

Edelleen pitkähiuksisena

Riikka