Hiukset lyhenivät - vai lyhenivätkö?

Olen aina ollut pitkien hiusten ihminen. Viimeksi minulla oli lyhyet hiukset joskus ns. yläasteikäisenä. Monesti minulta on kysytty eivätkö pitkät hiukset ole työläät, että lyhyillä pääsisi helpommalla. Olen aina vastannut ettei pääse. Lyhyillä hiuksilla pitää käydä kampaajalla usein, kun hiusten ”malli” kasvaa pois. Itse voin aikatauluttaa kampaamokäyntini silloin kun se sopii aikatauluihini, ei sen mukaan milloin hiukset on liian pitkät :) Pesuakaan pitkät hiukset eivät tarvitse niin usein.

Mitä jos leikkauttaisin ne?

Monesti on kavereiden kanssa vitsailtu että tunnistaisiko minua kukaan jos leikkauttaisin hiukseni lyhyeksi. Olen sanonut että jonakin päivänä ne lyhenevät ja sitten kun lyhenevät, se tapahtuu kerralla. Että kun huomaan jonakin päivänä että ikä ja muut olosuhteet ovat rasittaneet hiuksiani liikaa, leikkautan ne aivan lyhyiksi, takaa todella lyhyiksi ja edestä vähän pidemmiksi. Yli jääneet pitkät hiukset lahjoitan hyvään tarkoitukseen – paikkaan jossa tehdään syöpäsairaille peruukkeja. Tähän asti hiukseni ovat kuitenkin voineet hyvin. Ne ovat oikeastaan aina voineet hyvin, moni on kysellyt mitä niille teen. No en tee oikeastaan mitään ja siinä se juurikin on se ”salaisuus”. Käyn kunnon kampaajalla ja otan sopivia hoitoja muutaman kerran vuodessa, jotta hiukset saavat ravintoa. Pesen hiukset hyvillä tuotteilla ja käytän laadukasta hoitoainetta. Enkä kuivaa niitä kuivaksi asti ellei ole jostain syystä pakko (olen menossa jonnekin jonne en voi mennä kosteilla hiuksilla) Itse en värjää, kampaajalla on siihen hyvät aineet ja ammattitaito. Moni pitkää tukkaa kasvattava yrittää välttää viimeiseen asti niiden lyhentämistä, itse taas aina silloin tällöin leikkautan vähän enemmän, jotta kuluneet latvat lähtevät pois.

Yllätyksellisen huonossa kunnossa

Kevät on kirjanpitäjälle tiukkaa aikaa ja itselläni on kevään aikana ollut vielä kovinkin monenlaista normaalista poikkeavaa rasitusta, niin henkistä kuin fyysistäkin. Yhtäkkiä huomasin että se näkyy hiuksissani. Olen tottunut että voin kammata hiukset pesun jälkeen tai milloin vain, eivätkä latvat ole takussa, kampa soljuu läpi. Ja nyt tajusin, ettei mene enää, latvoista on huonoa yllättävän pitkä pätkä. Joten mitäpä muuta voisin tehdä kuin tilata kampaamolle ajan. Ja silloin sain ajatuksen tavallaan testata alussa mainitsemaani keskustelun aihetta. Tunnistaako minua kukaan jos minulla on lyhyet hiukset? Nykyisen sosiaalisen median maailmassa toteutin sen kuitenkin vähän eri tavalla. Toki minut tunnistaa kun omaksi profiilikuvakseni kuvan laitan, mutta miten ihmiset reagoivat kun minulla on lyhyet hiukset? Moni varmaan mietti että mitä hitsiä se nyt teki, mutta sain myös kannustusta että hyvin sopii. Kiitos kaikille niistä, nyt olen levollisemmin mielin sen hetken edessä kun minun oikeasti on hiukseni leikattava.

Latvojen huonokuntoisuus näkyi  jo hyvin...

Pitkäthän ne olivat, mutta eivät enää taipuneetkaan yhtä hyvin kuin ennen.

Facen nopea voima – oikeasti kannattaa miettiä mitä jakaa

Samalla tuli testattua taas kerran facen uskomaton nopeus asioissa, kuva jossa minulla on lyhyet hiukset sai paljon huomiota, paljon enemmän kuin odotin. Jossain kohdin alkoi jo vähän hirvittääkin, miten moni ihminen luulikaan minun nyt leikkauttaneen hiukseni! En ollut odottanut että kovin moni sitä huomaisi. Tässä onkin taas opetus monelle, minulla ei edes ole kavereita sellaista määrää mitä monella nuorella on. Kannattaa todella miettiä mitä jakaa. Toivon ettei kukaan loukkaannu siitä että kuvassa päässäni on peruukki. Aika aidon oloinen, eikö vaan?

Tältähän sitä sitten voisin näyttää...

Hyvä kampaaja on aivan korvaamaton!

Kuten alun kuvasta näkyi, hiukset olivat huonossa kunnossa, latvat haaroittuneet ja hiukset kuivat. Mutta kun tänään poistuin kampaajalta, ne olivat aivan eri kunnossa. Latvoista toki leikattiin, mutta ei niin paljon kuin olisi voinut olla tarpeen ottaa kunnolla pois. Että olisin ollut siinä hetkessä kun luovutan peliin ja annan äkkiä ne vielä suht kunnossa olevat hiukset peruukkeihin. Se hetki ei ollut kuitenkaan vielä. Kun naisella (ja miksei miehelläkin) on hyvä kampaaja, on moni asia helpompaa. Monesti olen keskustellut ihmisten kanssa siitä millainen on hyvä kirjanpitäjä, mutta hyvä keskustelun aihe on myös se millainen on hyvä kampaaja. Hyvä kampaaja on tietenkin ammattitaitoinen, hän kuten muutkin ammattilaiset panostaa omaan koulutukseensa sekä kunnon työvälineisiin ja aineisiin. Hänen työskentelypaikkansa on rentouttava, tuoli miellyttävä ja pesupaikka sellainen että siinä on hyvä istua. Ammattitaito näkyy paitsi siinä että hän osaa tehdä varsinaisen työnsä, leikkaukset, värjäykset, kiharat, hoidot, kampaukset ja monet muut jutut hyvin, hän osaa myös katsoa mikä sinulle sopii. Hän osaa ohjata sinua oikealle tielle jos aiot tehdä hiuksillesi jotain joka on vaarassa tuhota ne, tai ainakin vaurioittaa niiden hyvää kuntoa. Hän osaa tarvittaessa jopa sanoa ”ei” asiakkaan hulluimmille ideoille. Tai ainakin kertoa rehellisesti mitä toimenpiteestä voi seurata. Hyvä kampaaja on myös intuitiivinen sen suhteen mitä asiakas haluaa. Haluaako hän höpötellä niitä näitä, jutella vakavampia juttuja vai ihan vain olla rauhassa puhumatta mitään. Sanalla sanoen ammattitaitoinen, hyvä kampaaja on korvaamaton, yksi naisen parhaista löydöistä.

Valo heijastelee hiuksista, pehmeys on käsinkosketeltavaa ja kampa sujahtaa loppun asti takkuamatta <3

Opalex on mahtava tuote - sopii myös värjäyksen yhteyteen!
Kuva: Tukkapajan Facebook

Tukkapaja – aivan ihana paja

Kuvasin tuossa edellä hyvän ja ammattitaitoisen kampaajan. Raumalla ja Turussa Tukkapaja on juuri sellainen. Fiilis on hyvä aina kun tähän kampaamoon menee, asiakkaita kuunnellaan ja heitä arvostetaan, halutaan ja osataan palvella. Raumalla on varmaan hyviä kampaajia, itse löysin Tukkapajasta sen aivan huipun. Kun avaan Tukkapajan oven, tiedän aina olevani hyvissä käsissä ja voin luottaa siihen että lopputulos on paras mahdollinen – tai joskus jopa parempi mitä osasin ajatella.

Kuva: Tukkapajan Facebook

Edelleen pitkähiuksisena

Riikka