lauantai 10. marraskuuta 2018

Ulkomailla Suomessa

Raumalla on Unescon Maailmaperintökohde, upea vanha kaupunginosa, josta käytetään nimeä vanhakaupunki, Vanha Rauma. Se on kaunis puutalokaupunginosa johon kelpaa viedä muualla asuvia tuttuja ja ystäviä. Usein kuulen varsinkin kesällä lausahduksen: "Täällähän on kuin ulkomailla" Itse koin syyskuussa tunteen että olin kuin ulkomailla kun vierailin Vaasassa, tai tunne oikestaan syntyi vasta kotimatkalla, tosin syy oli vähän eri kuin niillä jotka tuota miettivät täällä Raumalla.


Kävin Vaasassa, koska kiersin ympäri Suomea Ajantiedon koulutusreissulla. Kyseessä oli siis työreissu, jossa aina yhdellä paikkakunnalla kerrallaan puhuin koko päivän asioita palkkahallinnosta, pääosin Tulorekisteristä, mutta myös muista asioista.

Olin Vaasassa reissussa Hansin kanssa, hän käytti aikaansa päivällä tutustumiseen esimerkiksi siellä olevaan maailmaperintökohteeseen - hauska yhteensattuma että sellainen löytyikin juuri Vaasasta. Menomatkalla näimme useita tuulimyllyjä, voisi oikeastaan sanoa tuulimyllypuistoja.





Menimme jo edellisenä iltana ja nautimme hotellissa tosi maukkaan kalakeiton iltapalaksi ja aamulla tuli nautittua pitkästä aikaa oikein kunnon aamupala. Eikä tässä vaiheessa vielä tuntunut ettei olisi Suomessa oltu 😊


Kalakeitto oli tosi maukas iltapala

Aamupala oli maukasta, kaurapuuro erityisen hyvää!

Mutta sitten kun lähdettiin takaisin kotia kohti, päätettiin kiertää vähän rannikkoa ja silloin aika pian syntyi fiilis ettei oikein "tiennyt" missä sitä oli. Kun siinä sitten arvailin joitakin kylttejä tunsin taas selkeästi sen miten tuo toinen kotimainen on jäänyt jo koulusta asti reilusti heikommalle oppimiselle. Ja kun sitä ei ole tarvinnut, on sekin vähä unohtunut mitä joskus osasin.


Rannikolla ajettiin, navigaattorikin vaihtoi ruotsiksi...

Kielipää ei niin sanotusti ole koskaan itselläni ollut vahva ja nyt kyllä tuntui ihan vilpittömästi siltä että olin muualla kuin Suomessa. Ajattelin ja Hansille sanoinkin että on se hyvä kun voi valita oman asuinpaikkansa, että itselläni on työtä ja voin tehdä sitä Raumalla, niin että en ole pakotettu muuttamaan vaikkapa tänne Vaasan lähelle. Paikka oli tosi kaunis, mutta kestäisi kauan minulta enää oppia uutta kieltä. Kyllä uutta, vaikka sitä koulussa on luettu, niin en minä siitä kyllä enää mitään muistanut!


Maisemat olivat upeat!


Nämä kaksi olivat vielä helppoja...
Tämän kanssakin olisin pärjännyt, varsinkin kun kielen olisi voinut halutessaan vaihtaa...



"Kommun" on sana jonka jostain muistin kätköistä tiesin...


Tämäkin selvisi, mutta oikeasti ihan heti ei ollut aavistustakaan mitkä yritys oli kyseessä...
Enkä tarkoita tuota Postia 😊


Tätäkin piti vähän mietiskellä


Kyltit olivat ruotsia mutta maisema rauhoittavan tutunoloinen 😊
En siis vakavissani tarkoita, ettenkö tuolla selviäisi, mutta kyllä se minulle vaivaa tuottaisi, yhtään kylttiä kun ei suomeksi ollut. 

Tämä on maamme rikkaus, sitä en kiellä, itselleni se vaan tuli jotenkin yllätyksenä. Toki tiesin alueen yksikielisyydestä, mutta en tullut sitä ajatelleeksi ennen kuin auton ikkunasta katsellessa tajusin suomenkielisten tekstien puuttuvan kaikista kylteistä...


Matkailuterveisin 😊

Riikka

torstai 25. lokakuuta 2018

Varusmiessoittokunnan konsertit - suosittelen!

Kun oma työ on hektistä ja se sisältää matkustamista, jäävät usein erilaiset, kivaltakin vaikuttavat elokuvat, teatteriesitykset, konsertit ja muut vastaavat esitykset menemättä.


Usein erilaisten tapahtumien kanssa käy niin että jos saa aikaiseksi osallistua niin paikan päällä on tyytyväinen itseensä että tuli lähdettyä. Tästä lähtemisen laiskuudesta ei voi syyttää kuin itseään. Siksi onkin aina hyvä juttu kun jonnekin tulee lähdetyksi. 



Johtuen mieheni armeijataustasta - kuulostaapa se hauskalta noin sanottuna. Mutta siis johtuen siitä että hän on armeijansa suorittanut Haminassa, kautta aikain ensimmäisessä varusmiessoittokunnassa Suomessa ja työskennellyt seuraavan ikäluokan kanssa kessuna, olemme pyrkineet käymään soittokunnan konserteissa - Hamina Tattoota unohtamatta.



Varusmiessoittokunnan teemoitetut konsertit osoittavat kiistatta joka kerta ikäluokasta toiseen kaksi asiaa, soittokunnassa armeijaansa suorittavat ovat musiikin, lavatekniikan, kuvaamisen ja toimittamisen ym tarvittavan ammattilaisia, niin näyttäviä ja laadukkaita ovat nämä showt. 

Toinen selkeä totuus on se millaista ulospäinkin hehkuva fiilis syntyy kun riittävän samanhenkiset ihmiset saatetaan yhteen ja heitä johdetaan taidolla ja ihmisyydellä, kun ymmärretään luovien ihmisten erityispiirteet ja tehdään johtamisen haasteista vahvuuksia.

Olimme 70 -luvun musiikkia esittävän kiertueen konsertissa Turussa Logomossa. Konsertti oli kiertueen viimeinen, seuraavaksi nämä nuoret lähtivät soittamaan taas perinteistä sotilasmusiikkia ennen kun palvelus olisi ohi. Varmasti se, että kyseessä oli pitkähkön konserttikiertueen viimeinen esitys, loi konsertin encorekappaleisiin oman fiiliksensä, mutta uskon että ne ovat joka paikkakunnalla olleet hyvällä fiiliksellä esitettyjä.




Loppua kohden tunnelma ja fiilis nousi huippuunsa, se oli villiä ja riehakasta, mutta samalla musiikin taso pysyi. Se yhteenkuuluvaisuuden tunne ja hyvä fiilis joka näillä nuorilla oli keskenäisessä kanssakäymisessä lavalla, oli käsinkosketeltavaa ja se aisti katsomoon asti. 

En kadehdi ihmisiä, mutta se nuorten ihmisten fiilis toi mieleeni muutamat hetket omasta nuoruudestani, jolloin ole kokenut kuuluvani juuri siihen missä olen silloin ollut. Olen täysin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, mutta sitä tiettyä fiilistä edesauttaa nuoruus.



Olemme käyneet katsomassa konsertteja elokuvasävelillä, 90 -luvun ja nyt 70-luvun musiikkia. 80 -luku valitettavasti jäi välistä. Aina kokemus on ollut positiivinen. Mitä nämä seuraavat vuosikurssit tulevatkin esittämään, voin jo etukäteen antaa suosituksen, konsertit tulevat olemaan osallistumisen arvoisia.



Sotilasmusiikkia soittavat Tattoot taas ovat vaikuttavia taidonnäytteitä, joissa kuullaan ja nähdään hyviä esityksiä myös muiden maiden soittokunnilta. Musiikin lisäksi näissä nähdään myös taitavia esityksiä aseiden, kuvioiden ja muun mielenkiintoisen parissa. Suosittelen tutustumaan jos sotilasmusiikin tämä puoli on vierasta.


Kuva: Hans Lehtinen

Olen laiska lähtemään, kuten aluksi kerroin. En ole itse ollenkaan musikaalinen ihminen, mutta olen iloinen että Hansin armeija-aika on aikaansaanut myös minulle nämä elämykset ja tunteet, vaikka hänen armeijassa ollessaan emme edes tunteneet toisiamme.



Juuri huomasin ilouutisen: Varusmiessoittokunnan viihdekokoonpano esittää svengaavaa joulumusiikkia eri puolilta maailmaa. Konsertti myös Raumalla!
Liput on jo hankinttu, suosittelen!


Hanki liput tästä


Muistakaa nauttia elämän tarjoamista iloista ja elämyksistä!


Musiikillisin terveisin

Riikka

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Syksyinen ilta ihanassa ilmassa, mukavien ihmisten kanssa - täydellistä rentoutumista


Kulunut kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin Suomen olosuhteisiin. Ei toki ainutlaatuinen, mutta ainakin viime vuosiin verrattuna harvinainen. Myös syksy on ainakin toistaiseksi ollut lämmin. Eilen oli todella lämmintä, vielä illalla, kun hämärä oli jo laskeutunut, lämpöä oli vielä 20 asteen tienoilla.

Viinipullon kuvia lukuunottamatta kuvat ovat Hansin kuvaamia, eivät omiani
Voiko näissä maisemissa muuta kuin rentoutua!

Vietimme Hansin kanssa päivän Turussa ja siitä suuntasimmekin ilman ennakkosuunnittelua Lohjalle. Oli hyvä keli ajella ja pian olimmekin ihanteellisessa paikassa, keskellä kauneutta ja rauhaa, samalla hyvien liikenneyhteyksien päässä Lohjan keskustasta. Saimme viettää illan mukavasti rupatellen ja mielenkiintoisista asioista keskustellen samalla nauttien herkullisen illallisen, kiitos Maarit ja Rami vieraanvaraisuudestanne. Paikka tosiaan oli sijainniltaan huippu, lähellä keskustaa, mutta täysin rauhallisessa ympäristössä ja sen lisäksi maisemat olivat kyllä huikeat.






Hyvässä seurassa nautittu maukas ruoka näin upeassa ympäristössä rentouttaa varmasti

En ole ihminen, joka haluaisi itselleen mökin, ihan jo käytännönkin syistä, minulla kun ei olisi aikaa huolehtia siitä. Nautin silti luonnon rauhasta hyvässä seurassa. Viime kevät oli minulle työasioiden vuoksi niin kiireinen, etten muista lähivuosina koskaan olleen vastaavaa. Siihen kiireisen kevään perään saimme nauttia ennätyksellisen lämpimästä kesästä, joka minulle ei valitettavasti ollut nautinto. Fyysisesti kesän lämpö oli minulle liikaa, pulssi sekosi eikä henki kulkenut kunnolla, kuljin vain viilennetyistä tiloista toisiin ja yritin selvitä. Syksy onkin ehdottomasti se vuodenaika, josta pidän. Kun istuimme ulkona terassilla illan hämärtyessä, oli kuin emme Suomessa olisi olleetkaan, lämpö kun säilyi, vaikka hämärä vaihtui jo käytännössä pimeäksi. Tämä lämpö on minulle sopivaa lämpöä.






Vapaallakin toki nautimme Yrittäjänaisten Juhlaviiniä, olemmehan yrittäjiä 💛


Kun syksyn alussa katsoin tulevaa kalenteriani, huomasin, että se on melko täynnä työtehtäviä, jotka edellyttävät erilaisten aineistojen laadintaa ja matkustamista. Päätin että en anna syksyn kiireen viedä fyysisesti voimiani samalla tavoin kuin kevään kiireet uhkasivat viedä. Toki ilmat ovat puolellani, syksy ei lopu kuumaan kesään, vaan ehkä jopa todella kylmään talveen. Olen kuitenkin Jouluihminen enkä halua olla jouluvalmistelujen aikaan väsynyt syksyn työtehtävistä. Siksi päätin, että muistan rentoutua säännöllisin välein ja keskeyttää kiireisenkin syksyn aina jossain väleissä. Jo pienetkin hetken vaikuttavat suuresti jaksamiseen.







Näissä maisemissa...💛💛


Maaritin ja Ramin mökillä vietetty ilta mukavassa seurassa aivan upeassa maisemassa, kaikessa rauhassa maukkaasta illallisesta nauttien toimi kyllä juurikin tällaisena breikkinä, rauhallisena hetkenä kaiken keskellä. Olen myös siinä onnellisessa asemassa, että sain kotimatkankin olla rennosti, Hans on luotettava kuljettaja ja taisinpa kotimatkalla jopa välillä vähän torkahtaakin...
(yli puolet matkasta) 😃



Illan jo hämärtyessä: kilisteltiin vielä tulevaisuudelle


Tämä söpöläinen jäi katsomaan kun lähdimme kotimatkalle


Ensi viikkoni on kiireinen mutta tämä rauhallinen lauantai-ilta oli parasta rentoutusta, joten taas jaksaa loistavasti!

Rentoutunein ajatuksin
Riikka 


torstai 30. elokuuta 2018

Mitä voimme päätellä ihmisistä ympärillämme?


On lähes vuosi siitä, kun olen tänne kirjoittanut edellisen kerran. En ole yksinkertaisesti ehtinyt tai jaksanut. Kirjoitusajan ovat vieneet tilitoimistotyön ohella blogi, jota kirjoitan työhöni liittyen, muille kirjoitettavat kolumnit, koulutukset, YouTube -videot ja osana työtäni olevat muiden yritysten sosiaalisen median kanaviin tehtävät päivitykset. Niissä kun pitää tuottaa tekstiä, en ole enää jaksanut kirjoittaa tänne. Mutta monesti olen eri aiheista miettinyt, että tästä olisi kiva kirjoittaa. Omien ajatustensa kirjoittaminen vapaana virtana sen enempää miettimättä on vapauttavaa ja rentouttavaa. Yritänkin jatkossa taas löytää aikaa kirjoittaa asioista, joita sillä hetkellä mietin.


Käyn työn vuoksi paljon Helsingissä, tänään oli kesän jälkeen ensimmäinen Helsinkipäivä. Yleensä pyrin ehtimään mahdollisimman aikaiseen bussiin takaisinpäin, koska kun matka kestää nelisen tuntia ja kotiin pääsee aina myöhään. Olin viime kevään tosi kiireinen ja omaan makuuni aivan liian lämmin kesä kävi rajusti voimille. Kun syksyn kalenterikin näyttää taas tosi täydeltä, mikä on tietysti tosi hyvä juttu, niin tiedostan kuitenkin sen, että jossain kohdin kaikkien meneillään olevien projektien kanssa voi tulla kiire. Olenkin päättänyt rauhoittaa tilanteen aina kun mahdollista.

Kun tänään jo vanhaan tapaani katsoin bussiaikatauluja ja mietin mihin ehtisin, jos pitäisin kiirettä päivän lopussa, muistinkin, että ei kiirettä. Juttelin rauhassa tilaisuudessa olleiden ihmisten kanssa, kun pitkästä aikaa nähtiin. Menin Kamppiin Picnic:iin ja ostin salaatin sen sijaan että olisin kiireesti napannut kalalla ja kananmunalla täytetyn reissumiesleivän matkaevääksi. (kuten yleensä)
Niinpä nyt voin bussissa istuskella ja miettiä asioita – ja kirjoittaa tätä.


Kun istuin syömässä salaattiani, joka sivumennen sanottuna oli tosi maukasta, seurasin ympärilläni tapahtuvaa elämää. En yleensä koskaan Kampissa, tai yleensäkään Helsingissä, ollessani kovinkaan paljon seuraa ympäristöäni. Mutta nyt aloin tehdä havaintoja lähes täydessä tilassa.

Lähimpänä minua olevaan pöytään saapuivat heti jälkeeni kaksi nuorta naista, jotka olivat ehkä muualtapäin, tai ainakaan Picnic ei paikkana ollut tuttu, niin vierasta tuntui olevan heille se mistä muut ovat saaneet tarjottimet, mistä saa vettä tai mistä löytyvät ruokailuvälineet. Hyvin he kuitenkin selvisivät tilanteesta ja osasivat nauraa itselleen. Piristävä poikkeus rutinoitujen kävijöiden joukossa, jotenkin niin herttaisen kokemattoman oloisia.

Toisella puolen istuivat isoäiti ja tyttärentytär, ainakin näin ymmärsin keskustelunsa hajanaisista pätkistä. Tyttö näytti puhelimestaan valokuvia, joita oli saanut äidiltään, kuvat olivat hänen vanhemmistaan nuorena. Isoäiti kertoi hauskoja tarinoita kuvien takaa. Tuntui, että heillä oli hyvin lämpimät ja läheiset välit.

Paljon oli nuoria, joko porukoissa iloisen puheensorinan kera, mutta myös heitä, jotka istuivat itsekseen kännykkäänsä selaillen. Lähellä istui myös nainen, joka joi kahviaan hitaasti, yksin tyhjyyteen tuijottaen ja mietin, oliko hän yksinäinen ilman omaa tahtoaan. Oliko hän onneton.

Hänen lähellään istui kaksi noin 60 vuotiasta naista, jotka jakoivat yhden pullon Fantaa ja jutustelivat. He vaikuttivat tyytyväisiltä omaan oloonsa. Lähellä istuivat myös kaksi, ehkä noin nelikymppistä viimeisen päälle tyylikkäästi pukeutunutta naista juoden Lattea tai jotain vastaavaa, he vaikuttivat hyvinkin tyytyväisiltä itseensä, mutta ilmeistä ja käsien liikkeistä päätellen jotain tylsää oli tapahtunut tai sitten he muuten vaan puhuivat aiheesta, josta heillä oli negatiivisia ajatuksia.

Sitten tuli keski-ikäinen mies, joka osti kahvin ja istui sohvapaikalle hörppimään sitä. Hän oli pukeutunut siististi, hänellä oli pieni kassi mukana. Ja kaunis kimppu valkoisia isoja ruusuja sellofaanissa. Hän istui tyynesti hymyillen juodessaan kahviaan ja vilkaisi välillä kelloaan. Uskon että hänellä oli tapaaminen. Harmi etten nähnyt minkälainen oli se ihminen, joka sai tuon kauniin hymyn tämän miehen kasvoille.



Vastapäätä istui nuorehko nainen pienen tyttärensä kanssa. He näyttivät ensin kivalta, tyttö oli söpö. Sitten tytär yritti lähteä vaeltamaan tilassa ja äiti otti hänet takaisin. Ihan fiksusti. Mutta sitten en voinut välttyä kuulemasta miten hän kysyi eikö lapsi jaksa enää istua ja totesi että olisit heti sanonut niin lähdetään. Lapsella oli rattaat, joissa hän saattoi istua penkin sijaan, eikä hän ollut enää ihan pieni. Näin miten äiti hotki äkkiä vähän ruuastaan ja jätti loput. Lapsi ei vaikuttanut sairaalta, siis sillä tavoin sairaalta, että hänellä olisi jokin häiriö. Kuitenkin minulle välittyi tunne, että tämän kaksikon tilanteessa se ei ollut aikuinen, joka määräsi tahdin, vaan tämä kaksi-kolmevuotias, joka selkeästi osasi käyttää asemaansa. Se oli surullista, koska kun lapsi kasvaa myös vaatimukset kasvavat ja äiti saattaa uupua. Toivottavasti tulkitsin väärin.

Kun olin valmis ja lähdössä mieleeni tuli miten helposti me teemme yleensäkin tulkintoja ihmisistä vain hetken näkemisen perusteella, ihmisiä tuntematta. Jos joku olisi siinä tilassa seurannut minua, mitä hän olisi minusta miettinyt, muuten tulkinnut ulkoisen olemukseni ja käytökseni? Ehkä joku katsoi ja mietti. Valitettavasti en saa tietää, miltä näytin siinä istuessani, miten olemustani mahdollisesti joku peilasi omiin elämänkokemuksiinsa.



Elämä ja ihmiset ovat mielenkiintoisia. Kunpa muistaisimme arvostaa ihan jokaista ja ihan joka hetkeä.

Lämpimin syysmiettein

Riikka

tiistai 3. lokakuuta 2017

Tulossa: Pitsimissi 40v hyväntekeväisyysgaala

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten itse mielessäni yhdistän missikilpailut ja hyväntekeväisyyden melko kiinteästi yhteen, vaikka monen kisan kohdalla tilanne ei valitettavasti nykyään se olekaan. Kun aikanaan ostimme perinteisen Pitsimissikilpailun, meille oli selvää, että kun saamme kilpailun järjestelyt rutinoitua, niin jotenkin huomioimme myös ympäröivän yhteiskunnan ja hyväntekeväisyyden.



Kaksi ensimmäistä vuotta meni asioiden oppimiseen ja järjestelyjen hiomiseen, mutta sen jälkeen olemme osallistuneet hyviä asioita tekevien tahojen tuomiseen esiin. Että muutkin huomaisivat nämä toimijat, olemme osallistuneet Siskot ry:n Siskorusettikampanjaan syöpäsairaiden vertaistuen tärkeyden korostamiseksi ja tuoneet esille Rauman Seudun Tules ry:n hyvää ja yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Pitsimissimme ovat vierailleet koulussa ja päiväkodissa.


Vuonna 2015 toimme esiin Siskot - syöpäkuntoutujat ry:n Siskorusetti -kampanjaa


Vuonna 2016 vierailimme Rauman Tules ry:n Tulestuvalla, Järjestötalolla

Pitsimissi on vieraillut mm. Kaivopuiston päiväkodissa lasten ilona

Rauman Freinet koulun pajapäivässä Pitsimissi oli vetämässä kuvataidepajaa. Siihen Jenni oli mitä oivallisin vetäjä oman kuvataiteellisen lahjakkuutensa ansiosta

Meillä kuitenkin oli isompikin ajatus jo silloin kun ostimme kilpailun itsellemme. Laskimme että heti että vuonna 2017 valitaan 40. Pitsimissi ja silloin on näin ollen juhlavuosi. Yleensä juhlavuosia juhlitaan, me juhlimme tekemällä hyvää. Ensin suunnittelimme juhlan järjestämistä kesällä samaan yhteyteen kisan finaalin kanssa Pitsiviikolla. Mutta lopulta totesimme, ettei se ole järkevää. Me emme jaksa, eikä meillä ole ajallisia resursseja, jolloin juhlasta ei tulisi sellaista mitä se ansaitsee. Ja silloin joutuisimme laiminlyömään tämän kesän finalistejamme ajan puutteen vuoksi. Tämä taas veisi motivaation tekemisestä, koska meille on kunnia-asia, että aina jokaisena vuonna finalistit tuntevat olevansa tervetulleita ja meillä on heille aikaa.

Raumalainen teki kivan jutun tapahtumastamme syyskuun lopun lehteensä

Siksi siirsimme juhlan syksyyn. Sekin toi omia haasteita, syksyllä tuntuu olevan paljon muutakin. Mutta hyvässä yhteistyössä monen tahon kanssa kartoitimme päivää joka olisi mahdollisimman ”tyhjä” tilaisuuksista joissa kohdeyleisö on sama. Lukon kotiottelu sattui nyt samalle illalle, mutta ehkä yleisö on kuitenkin eri, toivottavasti. Meillä on lisäksi moneen muuhun tilaisuuteen nähden hyväntekeväisyys mukana tässä hyvin vahvasti, joten uskomme löytävämme yleisömme.

Istun työni vuoksi koneella käytännössä koko päivän, tämän juhlagaalan työstämiseen otin kuitenkin avuksi perinteisen kierrevihon joka kulkee aina mukana 😊

Raumalla tapahtuu nyt. Tulevan perjantain Sparkling Night Muotigaala on loppuunmyyty. Olemme iloksemme saaneet olla vähän auttamassa tämän tilaisuuden järjestelyissä, kumpikin meistä omalla osaamisalueellamme. Samalla itse opimme lisää tämän tyyppisen tapahtuman järjestämistä. Tulossa on varmasti aivan upea tapahtuma, kuten viime vuonnakin, tänä vuonna on mukana vielä upeaa lisämaustetta verrattuna viimevuotiseen. On hienoa, kun saamme olla mukana seuraamassa, miten kymmenen raumalaista yritystä, osa keskenään kilpailevia yrityksiä, laittavat pystyyn tämän kokoluokan show’n, jonka 500 lippua myydään loppuun niin nopeasti että moni valtakunnantason järjestäjäkin olisi kateellinen.

Sparkling Night myytiin loppuun melko nopeasti jo kolmisen viikkoa ennen itse tilaisuutta

Myös meidän tilaisuudessamme nähdään muotia ja vaikka näemmekin paikallisten liikkeiden valikoimien lisäksi myös käsinvalmistettuja Riikka Ikäheimon pitsisiä juhla-asuja, niin  muotinäytös on vain osa illan ohjelmaa. Pitsimissi 40 v hyväntekeväisyysgaala on juhla, jossa pukukoodina on tumma puku. Se kunnioittaa kilpailun pitkiä perinteitä, sen perustajaa SPR:n Rauman osastoa hyvästä työstä vuosien saatossa, omaa kotikaupunkiamme Raumaa sen 575 vuotisesta historiasta ja tavallaan myös kotimaamme 100-vuotista historiaa, vaikka emme tätä tilaisuutta mitenkään erityisesti vietä Suomi100 teemalla. Me kunnioitamme Suomen itsenäisyyttä, mutta tämän juhlan kanssa me haluamme kunnioittaa raumalaista perinteitä, muistella kisan historian kautta sen aikana muuttunutta ajankuvaa. 

Kuvasimme Riikka Ikäheimon ihania pukuja kahden pitsimissimme kanssa viime vuonna Rouva Mannerin upeat kuvauspuitteet tarjoavissa tiloissa Vanhassa Raumassa

Mutta ennen kaikkea me kunnioitamme omaishoitajia jotka tekevät arvokasta työtä yhteiskunnassamme. Heidän lisäkseen juhlan tuottoa käytetään lapsiperheiden hyväksi. SPR:n Rauman osasto huolehtii rahan perille menosta. Meidän tehtävämme on kerätä mahdollisimman paljon annettavaa tähän hyvään kohteeseen. Toivommekin myös muiden liittyvän tähän projektiin yhdessä kanssamme. Niin että voimme rehellisesti kertoa raumalaisten ihmisten ja yritysten pitävän huolta niistä jotka huolenpitoa tarvitsevat.

Me olemme jo tänä vuonna järjestäneet kaksi Pitsimissikahvilaa Ravintolapäivinä, joista saamamme tuoton olemme ohjanneet tätä juhlavuoden projektia varten avaamallemme pankkitilille. Jo nyt on juhlagaalaamme varattu lippuja ja annettu logomainoksia niin että tiedämme tästä tulevan tuottoa. Meille on itsellemme tärkeää, että tämä juhla onnistuu. Juhlan tulee olla sopivan juhlava, ohjelman viihdyttävää, tarjoilun maukasta ja toimivaa. Mutta ennen kaikkea sen tulee tuottaa annettavaa kohteellemme. Omaishoitajat ja lapsiperheet ansaitsevat tukea.

Hanna Östmanin suunnittelema Pitsimissileivos

Meiltä on moni kysynyt motiivejamme tähän. Voisin itse tietysti todeta, että omaishoitajien tukeminen on minulle motivoivaa henkilökohtaisesti sen vuoksi että äitini toimi isäni omaishoitajana monen raskaankin vuoden ajan. Mutta ihan rehellisesti sanottuna, meitä motivoi se, että ne joilla on varaa auttaa, auttavat. Se on synnynnäinen ominaisuus ja elämänkatsomus, tapa elää, joka on iän ja elämänkokemuksen myötä kasvanut ja voimistunut. Me haluamme tehdä hyvää. Meillä ei itsellämme ole taloudellista mahdollisuutta lahjoittaa isoja summia mutta me voimme käyttää aikaamme sen mahdollistamiseksi. Mutta emme pyydä keneltäkään mitään ilman vastinetta.

Ihan ensimmäistä Pitsimissiä haettiin tällä lehti-ilmoituksella 😄

Vuoden 1981 Pitsimissi Nina kävi meitä kesällä tervehtimässä ja kuvahan tietysti piti ottaa, Ninalla on voitostaan ihan omaksi saatu nauha

Tervehtimässä meitä kävi Suomen vierailullaan myös vakituisesti Itävallassa asuva Pitsimissi 1986 Heidi ja taas otetitin kuva, tällä kertaa myös sillä nauhalla jolla hänet on kruunattu, tämä nauha on se jolla edelleen tänäkin päivänä missi kruunataan!

Tulemme luomaan viihdyttävän juhlan, jossa jokaisella on mukava olla mukana, samalla luomme mahdollisuuden yrityksille markkinoida omaa osaamistaan ja halua olla mukana yhteisessä hyvässä. Luomme tilaisuuden, jossa kunnioitetaan myös kaikkia 40 valittua Pitsimissiä, sen kilpailun perinteitä. Arvostamme kisan perustajia Suomen Punaisen Ristin Rauman osastoa sekä Cassiopeia Colectionia, Soili Vahalaa, kisan ansiokkaasta eteenpäin kuljettamisesta. Joku viisas on joskus sanonut, että historiaa tuntemalla voi paremmin ymmärtää tulevaisuutta. Siksi katsomme avoimin mielin myös historiaan. Mutta ennen kaikkea luomme raumalaisille yhteisen juhlan ja mahdollisuuden vaikuttaa niiden ihmisten elämän pieneen parantamiseen jotka sen ansaitsevat, tällä kertaa omaishoitajat ja lapsiperheet.

Historiaa selvittääksemme kävimme juttelemassa SPR:n Rauman osaston ihmisten kanssa, saimme seuraksemme ihmisiä joista osa oli ollut mukana koko sen ajan kun kisa on heidän hoidossaan ollut. Mielenkiintoisia tarinoita kisan alkuvuosilta.

Joskus tuntuu että nykyisin vallitsevana on yhteiskunnassamme omien etujen tavoittelu ja negatiivisten asioiden kertominen eteenpäin. Onneksi kuitenkin on myös paljon ihmisiä, joilla on energiaa ja jaksamista olla positiivisia. Ihmisiä, jotka ajattelevat myös muita. Olemme saaneet tehdä hyvää yhteistyötä juuri tällaisten ihmisten kanssa koko sen viisi vuotta, jonka olemme Pitsimissikilpailua nyt järjestäneet. Ja nyt olemme löytäneet tästä upeasta kaupungistamme lisää näitä ihania ihmisiä. On aina niin voimaannuttavaa tehdä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, joille ensimmäisenä ei ole mielessä pelkästään oma etu. Jokaisella yrittäjällä on luonnollisesti oma yrityksensä hoidettavanaan ja nykyisessä taloudellisessa tilanteessa siitä on huolehdittava. Asioita voi kuitenkin tehdä niin monella tapaa.

Vuoden 2016 Pitsimissi oli mukana SPR:n ystävien järjestämässä Ikäihmisten puurojuhlassa auttamassa tarjoilussa ja juttelemassa ihmisten kanssa

Meiltä on monesti kysytty taloudellisista motivaatioistamme Pitsimissikilpailun suhteen. Aina olemme vastanneet, ettei meillä sellaisia ole. Eikä ole nytkään - sitäkin on kysytty. Haluamme antaa panoksemme muille. Meillä on aikaa ja kykyä järjestää tämä tilaisuus. Kaikkea kykyä tai aikaakaan ei toki itsellä ole, mutta siksi olemme keränneet hyvän tukiverkoston tähän asiaan. Kaiken tarvittavan pyrimme saamaan lahjoituksina, joko työnä tai tavarana. Niin että pystymme luovuttamaan lipputulot ja logomainonnan tuotot sinne, minne ne kuuluvat: Omaishoitajille ja lapsiperheille. Lyhentämättömänä. Meille jää tekemisen ja antamisen ilo. Ja se on yksi suurimmista iloista jota ihmisen voi kokea.

Oletko kokeillut?


Gaalaterveisin

Riikka

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ulrikan pitsimissivuosi kuvin osa 2/2

Kirjoitin aikaisemmin ensimmäisen osan upean Ulrikan vuodesta. Nyt vuosi alkaa olla lopuillaan, tämän vuoden finalistit on valittu ja julkaistu. Haikein mielin luovumme Ulrikasta hallitsevana pitsimissinä, mutta muuten emme tästä omasta pitsimissityttärestämme luovu. 
Nyt on kuitenkin aika muistella vielä Ulrikan missivuosi loppuun.
Kuva tässäkin ovat Hans Lehtisen ottamia, jos toisin ei mainita


Kauppakeskus Wännin synttärit

Kauppakeskus Wännin syntymäpäivät, fanikortteja on hyvä kirjoittaa vähän valmiiksikin 😊

Nordeassa oli Wännin synttäripäivänä kahvitus ja Ulrika jakoi makeisia ihmisille. Makeisten jakamisen yhteydessä oli helppoa samalla jutella ihmisten kanssa. Ja juttukumppaneita riitti. 😊







Kaunis ja ystävällinen, aina iloinen pitsimissimme kiinnosti ihmisiä. Ulrika jakoi karkkeja, fanikortteja & nimmareita sekä jutteli ihmisten kanssa. Juttukavereissa oli lapsia, aikuisia ja vähän vanhempiakin ihmisiä. Itse koin tämän erityisen mukavaksi keikaksi. Ulrika kuten muutkin Pitsimissit ovat olleet monesti mukana Rauman kaupungin tai muiden yhteisteistyöyritysten tapahtumissa ja messuilla. Mutta Kauppakeskus Wänni ei ole varsinaisesti mukana kilpailussa kesällä, silti siellä ymmärrettiin käyttää Pitsimissiä kauppakeskuksen synttäreillä. Tätä toivoisin lisääkin tapahtuvan. 

Pitsimissi kruunaa Raumalla tilaisuuden kuin tilaisuuden.


Tonttujen Yö
Tonttujen yöhön valmistauduttiin Rauman oman Letti-iskän, Matti Airolan valoisilla leteillä - kirjaimellisesti 😎 Muutamana edellisenä vuonna valoja on puettu Pitsimissin nauhaan, mutta nyt päätimme käyttää hyväksi sitä että meillä on Raumalla taitava letittäjä joka on avoin uusillekin ideoille - ja ei kun valoja leittiin. 😍

Tonttujen yössä on kuva otettava Pitsimissistä Tarmo Thorstromin upean valopitsiteoksen kanssa. Tarmo on Matin lisäksi toinen raumalainen joka osaa nähdä perinteisiä asioita uusilla tavoilla. Tarmo on erityisen lahjakas näkemään vaihtoehtoja joissa voidaan käyttää pitsiä. Hän on ehdottomasti oikessa ajatellessaan että pitsiä voi olla ihan missä vaan!

Tonttujen yössä kierreltiin myös yhteistyökumppanien luona, kuvassa upeat Pitsikehykset jollaiset Ulrika sai voittaessaan palkinnoksi, kiitos Silmäoptikot ja Kraa Kraa

Joulupukki, Pitsimissi ja Tonttujen Yö - ne kuuluvat yhteen

Fanikortit ja nimmarit kuuluvat kohtaamisiin ihmisten kanssa

Kiitos Juhlapalvelu G&G, Ulrika pääsi tähän upeaan kyytiin taas

Matin tekemä hieno valoletti näkyi upeasti katukuvassa 😍

Rauman kaupunki järjesti tonttujen yön päätteeksi näyttävän ilotulituksen

Ikäihmisten puurojuhla




Rauman SPR järjesti Ikäihmisten puurojuhlan, jossa tunnelma oli jouluinen ja tarjolla oli puuroa, kahvia ja joulutorttua sekä mukavaa ohjelmaa. Ulrika oli mukana auttamassa. 
Oli hienoa olla mukana SPR:n tapahtumassa, he kun ovat koko Pitsimissiperinteen aloittaneet. Kiitos siitä!

Muotibrunssi



Sari tarkistaa vielä pitsikruunun sopivan paikan kampauksen keskelle

Ravintola Gotossa pidettiin Muotibrussi, jossa mukana Cameo Boutique, Silmäoptikot Palmu Oy, Kultasepänliike Helkelä Oy, Sarin Tukkapaja ja Laukkusalminen. 
Ulrika juonsi tilaisuuden muotinäytöksen.

Matkamessut
Ulrika ja kolme sulotarta = Neljä ihanaa naista 💕

Matkamessuilla Ulrika nypläsi ihan itse, ilman Tarmon valvovaa silmää ja yleisöllä riitti ihmettelemistä

Kuinka hyvin tunnet Rauman giälen?

Pitsimissikahvila - Ravintolapäivä 
Kaikkien pitsimissien nimet löytyvät tästä roll-upista, mitä useammin on ollut sama nimi, sitä isommalla se tästä löytyy. Ulrikakin löysi oman nimensä. 

Pitsimissikisa on vanha kilpailu, sitä on yhtäjaksoisesti järjestetty vuodesta 1978, tänä kesänä valitaan jo 40. pitsimissi!

Pitsimissileivos, suunnittelu ja valmistus Hanna Östman, Pitsimissi 2007

Pitsimissikahvilassa Ulrika jutteli asiakkaiden kanssa, mukavaa oli ja juttua riitti. Ulrikan kaunis kukkamekko oli ihanaa laskeutuvaa iholla hyvältä tuntuvaa kangasta. Sen löytää tietysti Cameo Boutiquesta - siellä on vaikka mitä ihanaa!

Ulrika ja Hellapuun Rauman 575 -juhlavuoden kunniaksi valmistama tunika. 
Näitä tunikoita saa tällä hetkellä mustan lisäksi vaaleanpunaisena. 
Syksymmällä värejä on tulossa lisää.

Tämän karikatyyrin piirsi ja Ulrikalle lahjoitti lahjakas piirtäjä Teuvo Salminen
Teuvo sanoi että vaikeinta on tehdä karikatyyri kauniista ihmisestä. 
Tämän teoksen tekeminen on siis ollut uskomattoman vaikeaa!

Milano ja tulevaisuus

Heti kahvilan päätyttyä, Ulrika lähti kohti kotia ja sieltä viime pakkaamisten ja asiakirjojen tarkistamisen jälkeen aamuyöstä Helsiki-Vantaalle. Häntä kutsui Milano. Kova ja tiukka mallimaailma, josta nyt olemme jo kuulleet mukavia, positiivisia uutisia. Keikkoja on ollut, eikä häntä ole lähetetty monen muun samaan aikaan saapuneen tavoin kotiin kesken oleskelun. Ulrika on fiksu ja kuvauksellinen nuori nainen, uskoimme alusta asti hänen pärjäävän. Syksyllä hän aloittaa lakiopinnot, joten hänen tulevaisuuteensa kuuluu myös vakavaa opiskelua ja kunnon ammatti. Fiksuna nuorena naisena hän tulee pärjäämään elämässään hyvin. Onneksi saamme olla siinä mukana tulevaisuudessakin. 💕

Olemme iloisia kun juuri Rauma on kotikaupunkimme, sillä on varmasti omat puutteensa, kuten kaikilla kaupungeilla, mutta Rauma on juuri sopivasti nykyajan ja vanhan perinteen yhdistamistä. Kaunis, perinteinen kaupunki, joka ei ole jämähtänyt paikalleen ja vaan menee koko ajan eteenpäin. Pitsimissi edustaa oman missivuotensa tätä kaupunkia. Meillä on ollut onni saada upeita, kauniita, herttaisia ja fiksuja Pitsimissejä. Ulrika on malliesimerkki juuri oikeanlaisesta Pitsimissistä.

Seuraavan kerran näemme Ulrikan, hänellä on varmasti paljon kerrottavaa Milanosta. Silloin uudet finalistit ovat jo Raumalla ja hän kruunaa seuraajansa - toivottavasti Ulrika ehtii jo silloin takaisin Suomeen! 




Ulrikan instagramista poimituissa kuvissa näemme, että kiireisen mallielämän lisäksi onneksi jää joskus aikaa olla auringossa parvekkeella tai ihailla kaunista luontoa.

Meillä on jo kova ikävä Ulrikaa, toivottavasti saamme hänet nähdä parin viikon kuluttua!


Riikka